Asiakkaitteni kokemuksia hoidoista ja Kalevan juttu voimaeläinmatkasta
Tässä erään regressio-asiakkaani kokemus matkasta toiseen aikaan ja paikkaan ohjauksessani:
|
Intia….silloin…kauan …sitten……. Olin elänyt siellä joskus, …….ei mitenkään hohdokas elämä, sanoi ystäväni……… mutta selittää sen miksi minulla ei ole sinne ennen viime vuotta koskaan ole ollut edes tarvetta mennä…..ja myös sen miksi nyt sinne haluan.
Muutosten kynnyksellä historiaani tutustuminen on ajankohtaista ja välttämätöntä sillä muuten en saa kehitystäni vietyä eteenpäin. Marjutin opastuksella olen oppinut ymmärtämään itseäni, valintojani ja kypsytellyt ratkaisujani näissä tämän hetken ylä- ja alamäissä. Se tuttu kesäinen polku ja elämää kantavat keveät askeleet, lempeä ympäristö ja rauhoittava henkioppaiden tuki,.ei pelkoa ja Marjutin turvallinen johdatus. Näin aloitan matkani entiseen, erääseen niistä useista. Tällä kertaa Intiaan. Halusin taas vastauksen kysymykseen miksi…. (paras kysymys maailmassa). ……………näin laihat, ruskeaksi ahavoittuneet jalat…repaleisen kietaisuvaatteen, joka oli joskus ollut violetti. Laihat kädet ja alun perin tummat hiukset, jotka olivat tuskasta ja ahdistuksesta aivan liian aikaisin harmaantuneet. Sitkeyttä ei puuttunut mutta toivottomuus vaivasi sillä mukanani oli pieni poika, jolla oli ne niin tutut silmät. Täynnä kysymyksiä ja nälkää.
Olin lapsiäiti, joku oli luvatta rikkonut lapsen maailmani pirstaleiksi raiskaamalla minut ja saattamalla minut raskaaksi. Minulla ei ollut kotia mutta abortti olisi ollut vastoin elämän peruslakeja ja karmallista maailmankuvaani. Se tapahtuu, minkä on määrä tapahtua. Niinpä minusta tuli äiti. Olin kuitenkin itsekin hämmentynyt sillä en ymmärtänyt mitä olin tehnyt väärin kun minut ajettiin elämään yksin ja selviytymään lapsen kanssa, olinhan minäkin vielä lapsi. Vaelsimme yhdessä joen rantaa pitkin käsi kädessä, sillä siitä saimme kuitenkin juotavaa joka piti nälkää jollain tavalla kurissa. Olin epätietoinen siitä, mitä minun kuuluisi tehdä lapsen kanssa. Tärkeintä meille oli saada ruokaa ja yritin ansaita muutamia lantteja koruja myymällä mutta raaka-aineiden puuttuessa sekin oli miltei mahdotonta. Kannoin omaisuuttamme mukanani olan yli heitettävässä kantokassissa. Yhtä kippoa ja rikkinäistä lusikkaa, muutamaa vaatekappaletta ja korujen valmistukseen sopivia asioita. Jossain oli perhe ja lapsia, saman ikäisiä kuin poikani, ja säälistä he sallivat minun jättää lapseni heidän hoiviinsa. Tiesin tämän olevan parempi ratkaisu pojalleni. Näin hän ainakin saisi ruokaa ja paremman tulevaisuuden. Minä en kelvannut, olinhan ryvettynyt lapsi joten jatkoin matkaa… Jokea, jonka äärellä kuljin, kaunisti Taj Mahal, maailman kauneimmaksi sanottu rakennus.
Ikuisen rakkauden muistomerkki, Shah Jahanin rakkaimmalleen rakennuttama ja sen rakennuksen läheltä en halunnut kauas. Tuo rakennus oli lumonnut minut, se kertoi minulle toisenlaisesta elämästä… sitten myöhemmin…jossain seuraavassa kappaleessa elämäni kirjassa. Rakennuksen alueelle en uskaltanut mennä mutta saatoin ihailla sitä kaukaa. Muistan miettineeni millaista on täydellinen rakkaus…. miltä tuntuisi olla hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin oli? Elin elämäni tuon joen ja kauniin pyhätön varjossa. En ollut kovin vanha kun voimani loppuivat ja minut poltettiin ja tuhkat asetettiin joelle matkaamaan kohti uutta huomista ja erilaista elämää. ::::::::::::::::::::::::::::: Palasin takaisin tähän päivään Marjutin kutsumana ja järjestimme yhdessä matkatuliaisiani. Oman kokemukseni vahvistuksena sain ja saan aina myös Marjutin tuen kokemalleni sillä onhan hän samalla matkalla mukana. Jälleen kerran muutamaan kysymykseen tuli selkeä vastaus ja uusia selvityksen vaativia kysymyksiä jo muodostuu mieleeni…. ….ja matkani jatkuu………………….. Sinulle, joka tämän luet! J Tämä on vain yksi niistä jo useammista tutkimusmatkoistani Marjutin tukemana entisiin kuvioihini. Olen saanut vastauksia joskus jopa käsittämättömiltä tuntuneisiin tapahtumiin;
Näitä kysymyksiä on varmasti sinullakin…vastauksia kannattaa hakea… J
|
Kalevan juttu 16.10.2009:
| _ |
 |
Voimaeläinjahdissa
Makaan viltin alla silmät kiinni. Taustalla soi tiibetiläisen Dechen Shak-Dagsayn rauhoittava musiikki. Vasemmassa kädessäni on ametisti, oikeassa vuorikristalli. Valkoinen valo on vallannut kehoni. Oloni on äärimmäisen rentoutunut.
Olen matkalla tapaamaan voimaeläintäni. Intuitiivisen näkijän Marjut Moisalan rauhallinen ääni ohjaa minua metsäaukiolle, sisäiseen sielunmaisemaani. Aukiolta matka jatkuu kohti vuorta ja sen temppeliä, voimapaikkaa.
Eteeni näyttääkin hahmottuvan taivas ja terävä piikki, kenties vuorenhuippu. Ainakin haluan uskoa niin. Energiat virtaavat, en tunne kiviä käsissäni.
“Kiipeä portaita pitkin ylös temppelin esipihalle. Astu temppelin oviaukosta sisään, siellä oma oppaasi jo odottaakin sinua. Opas antaa sinulle symbolin, ota se vastaan”, Moisala neuvoo.
Temppeliä saatikka opasta tai symbolia en onnistu näkemään, vaikka parhaani yritän.
“Palaa takaisin temppelin esipihalle ja odota voimaeläintäsi”, Moisala jatkaa ja alkaa lyödä shamaanirummulla tahtia. Rummutuksella kun on havaittu olevan rentouttava vaikutus.
Mutta miten konkreettisena temppelin pitäisi näkyä? Entä voimaeläin, pitäisikö sen hahmottua selkeänä, vai pitäisikö se osata tulkita edessäni vilisevistä abstrakteista muodoista? Hetkinen, vilahtiko tuossa jokin lintu?
Muistan kyllä hyvin, kuinka Moisala on kehottanut minua jättämään analyyttisen mielen syrjään, jotta pääsen paremmin intuition tilaan. En kuitenkaan voi sille mitään, uusia ajatuksia ja kysymyksiä vain pulpahtelee jatkuvasti.
Matka jatkuu. Vietän aikaa voimaeläimeni seurassa. Harmi, että en hahmota, mikä se on. Matkan päätteeksi tapaan henkioppaani vielä kertaalleen, en tunnista häntä edelleenkään. Toivottavasti hän ei loukkaannu.
Hieman myöhemmin noustessani istumaan olo on kuin ryyppyreissun jälkeen.
Krapulasta ei toki ole tietoakaan, mutta myöskään mitään konkreettista ei ole jäänyt käteen. Harmittaa. Ainoa asia, josta uskallan olla varma, on se, että näkyjen värimaailma muuttui välillä lämpimästä kylmemmäksi, punertavasta turkoosiksi.
Moisalan mielestä matkani ei mennyt täysin munilleen. Sainpahan ainakin elementit tasapainoon ja rentouduttua.
Ja eipä hätää. Moisala on nähnyt enemmän. Hän kertoo meditoineensa edellisenä iltana ja saaneensa aurani kautta selville, että minulla on oma henkimaailman opas. Kaikilla ihmisillä oppaita ei ole, kaikki eivät kuulu olevan sellaisen arvoisia.
Saan tietää, että henkioppaani on pitkä ja tumma turbaanipäinen mies, joka kantaa käsivarrellaan metsästyshaukkaa. Haukka on voimaeläimeni.
Moisalan mukaan voimaeläimestä ja sen tunnistamisesta on hyötyä ihmisille, joiden elämä on käännekohdassa tai joilla on oma voima hukassa. Se on paikallaan myös, jos tarvitsee rentoutusta ja pysähtymistä kaiken kiireen keskellä, nykyajan ihmiselle harvinaista läsnäolon tilaa.
“Voimaeläimethän ovat arkkityyppisiä juttuja, jokaisella eläimellä on arkkityyppisiä ominaisuuksia. Kulttuurista riippumatta ne edustavat yleensä samoja asioita. Karhu edustaa voimaa, korkealla liitävä kotka on henkinen eläin ja kilpikonnalla on koti mukanaan, mihin tahansa hän meneekin”, Moisala selvittää.
“Intiaaneilla ja muilla alkuperäiskansoilla voimaeläin ja toteemieläin on ollut hyvin voimakas juttu. Se liittyy ihan itsetuntemukseen, siihen, kuka minä olen.”
Moisala on myös kirjannut ylös oppaan minulle jättämän viestin. Siitä löytyvät oppaan antamat symbolitkin: laatikko ja bootsi. Niiden analysoiminen onkin jo aivan oma juttunsa.
Marjut Moisala ja Juha
Siika-aho perehdyttävät
rumpurentoutukseen, shamanismiin ja voimaeläimiin Valveella tiistaina 27.10. klo 18.
http://solarel.nettisivu.org/
———-
Tässä erään valoisan asiakkaani kokemuksia energioiden maailmasta, hoidoista ja kursseilta;
Olen jo useamman vuoden ajan käynyt Marjutin luona hoidoissa ja oppimassa kursseilla energioiden kanssa työskentelyä. Ensimmäinen reikihoitoni Marjutin luona oli melkoinen käännekohta elämässäni. Olin nuori ja epävarma itsestäni, mutta hoidon avulla löysin itsestäni piileviä voimavaroja. Hoidon jälkeen tunsin vetoa Usui reikin maailmaan ja osallistuin kurssille. Jo ensimmäisellä reikikurssilla kävi ilmi, että Sekhem saattaisi olla minun kutsumukseni. Myöhemmin olen osallistunut myös Marjutin pitämälle Sekhem kurssille.
Olen kokenut reikin rauhalliseksi ja tuudittavaksi energiaksi, mutta Sekhem on hyvin lämpöistä ja sähköistä energiaa. Sekhemin käytön myötä oma sielullinen matkani on alkanut avautumaan minulle yhä enemmän. Olen ollut tämän kultaisen energian kanssa tekemisissä entisessä elämässäni.
Ehkä useissakin.
Sekhem kurssin jälkeen kävin Marjutin luona Sekhem mestarihoidossa. Halusin vapautua pelon tunteista, jotka ovat vaivanneet minua koko elämäni ajan ja tuntui, etten pysty niitä yksin käsittelemään. Hoidon alussa koin hyvin erikoista korkeaa energiaa, joka yllätti minut voimakkuudellaan. Sinistä, sähköistä, kevyttä energiaa, jota on hyvin vaikea kuvailla, koska se tuntui tulevan aivan eri tasolta. Henkioppaani olivat tapahtumassa läsnä ja minulla oli turvallinen olo, vaikka käsiteltävät asiat olivatkin vaikeita. Oman voiman ja valoisuuden löytämisessä Sekhemistä on apua. Olen yhä käymässä kokonaisvaltaista muodonmuutosta siksi ihmiseksi, joka todella olen. Kuten sanotaan, se on elämänmittainen matka.
Rakkaudella, S.