AARRE JOTA KAIKKI ETSIVÄT – ITSEOIVALLUS

Mikä on se aarre, jota kaikki etsivät, kukin omalla yksilöllisellä tavallaan? Jokainen ihminen luonnolliseen tapaan etsii onnea ja täyttymystä ja haluaa välttää kärsimystä. Ja paradoksaalista lienee, että juuri tämä onnen etsiminen itsensä ulkopuolelta ja kärsimyisen pelkääminen ja välttäminen pitävät todellisen onnen ja autuuden piilossa. Se lymyää piilossa taustalla yksinkertaisuutena ja selkeytenä. Maailma-nimisen illuusion ja unen takana, odottamassa joka hetki löytäjäänsä.

Eri traditioissa on tätä kestävän onnen maata nimitetty eri sanoin ja näkemykseni on, että tämäkin on aiheuttanut henkiselle etsijälle paljon päänvaivaa ja hämmennystä. Niin paljon sanoja, käsitteitä ja uskomuksia ja mielen ohjelmointeja Todellisuuden peittona!

Tämä on se kuuluisa Mayan huntu Intialaisittain nimitettynä tai Isiksen huntu Egyptiläisen termistön mukaan. Buddhalaiset nimittävät tätä valheellista minää tai sen ajatuskokoelmaa liikkuvaksi mieleksi tai apinamieleksi. Vedakirjojen määritelmä egosta on ”Tietämättömyys todelllisesta Itsestä” ja Ihmeiden Oppikurssin opiskelijat kutsuvat tätä osaamme ”vääräksi mieleksi”. Kurssissa korostetaan, että meillä on jatkuvasti vapaus valita kumpaa ääntä kuuntelemme omassa avarassa tietoisuudessamme; Egon väärää tulkintaa vai Pyhän Hengen Ääntä.

Tiibetin Buddhalaisilla on hyvin korkea oivallus Todellisuuden luonteesta. He eivät vain tyydy kertomaan, että NELJÄS tila, joka läpäisee kolme muuta olemassaolon tilaa on kaiken perusta eli Rigpa, mielen puhdas luonto tai Buddhaluontomme, vaan Tiibetiläinen Unijooga ja Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta kuvaavat hyvin tarkasti miten kaikki minkä koemme on vain tuon puhtaan mielemme mahdollistamaa ilmentymää. En sano, että maailma jonka havaitsemme olisi tuon puhtaan luonnon tai buddhamielen kirkkaan valon suoranainen ilmennys, vaan sanon, että tuo kirkas tausta eli Oleminen mahdollistaa tuon kaiken ”muun” havaitsemisen.

Siten voidaan sanoa, että kaikki tiet vievät Roomaan, eli tässä tapauksessa Tiibetiläisittän Rigpaan, Intialaisittain Brahmaan tai Tiedostamisen laajaan avaruuteen, Itseyteen. (kuten Nisargadattakin monien muiden idän viisaiden tapaan kuvaa).

Tiibetin Buddalaiset kertovat meille, että kaikki minkä me koemme tai havaitsemme on osa havaitsijaa. Samaa kertovat mm. kvanttifyysikkomme. Ei ole havaitsijasta erottettua havaintoa tai kokijasta erotettua kokemusta. Nämä, kokija ja hänen kokemuksensa, sinä ja sinun maailmasi, ovat erottamattomasti yhtä.

Nisargadattan tarkoittama ” Tiedostaminen” on siis se laaja avaruus, joka mahdollistaa kaiken havaitsemisen. Huomaathan, että Tietoisuus ja tietoisena oleminen, jota new age-piireissä kovasti korostetaan, on kaksinainen tila, jota en tässä tarkoita. Kun joku on tietoinen jostakin niin siinä on juuri tuo köysi kaksine päineen olemassa.Tietoisuus kuuluu siis egon toiminta-alueeseen. Tiedostaminen sen sijaan mahdollistaa koko tuollasen prosessin.

Tietoisuuden kenttä, eli Henki (Aatma) tai kuten David Wilcock on sen uudelleen nimennyt termillä ”Lähdekenttä”, se juuri on valkokangas, joka mahdollistaa elämä-nimisen elokuvan projektion havaitsemisen. Kuitenkin valkokankaaseen ei tartu mitään niistä hurjista tai kauniista kuvista, joita sen olemassaoleminen mahdollistaa havaittavaksi. Samoin on Sinun henkesi laita. Siellä, Tiedostamisesi laajassa kentässä, eli ITSESSÄ, kuten Ramana Maharshi sitä nimittää, havaitset mielesi projektiokelalta tulevan lähetyksen tai näytelmän. Mielesi on ensisijainen eli syy, maailma on toissijainen eli seuraus. Kaikki mitä ikinä havaitsemme maailmassamme ikäänkuin se olisi ulkopuolellamme, on tosiasaiassa vain mielemme heijastusta. Ja tuon heijastuksen pitäminen ”todellisuutena” ja siihen uskominen pitää harhan eli egon ja illuusion elossa.

Persoonasi on tietämättömyydestä nouseva näytelmäsi henkilöhahmo tai samalla tavalla todellinen, kuin viime yönä näkemäsi unen hahmot. Se tila jossa nyt koet olevasi on samanlaista unta, kuin yöunet eli siis mielen peruskirkkaudesta nousevaa praanan liikettä, jonka syyn ja seurauksen karmiset tuulet kutovat juonelliseksi tarinaksi, näin siis myös ”päiväunesi” osalta.

Tiedostamisen tai Hengen laajalla valkokankaalla sinun sisäavaruudessasi saa ilmentä mitä tahansa ilmiöitä tai tunteita, emootioita tai ajatuksia. Se ei ole ongelma. Mutta jos USKOT niihin, niin se on jo ogelma ja se itseasiassa taitaakin olla AINUT ongelma.

Mielesi on luonut valheellisen identiteetin, jota egoksikin kutsutaan ja kuten muistat Vedojenkin mukaan, ei kyse ole mistään itsenäisestä tai ”pahasta” asista, vaan egomme on vain tietämättömyyttä TODELLISESTA ITSESTÄ. Kun tietämättömyys häipyy pois, sarastaa sisänen valo, Rigpan tai oivalluksen valo, kirkas Buddhamielemme, joka on jokaisen pontentiaali, mutta harvan todelksi elämä. Ja se sarastus nousee SISÄLTÄSI, ei ulkopuoleltasi, ja huomaat ettei ole mitään ulkopuolta.

Jokaikinen asia jonka kohtaat kuin ulkopuolisena, on osa sinua itseäsi. Jokainen olento, tapahtuma, fyysiseltä näyttävä kappale tai oma kehosi… KAIKKI ne ovat MIELESI eli tiedostamisesi kentän sisäpuolella, Sinussa Itsessäsi ja Sinä Itse olet ne. Kaikki. Ja samalla et mitään erityistä/erillistä.

Tiellä on monia kuoppia, minä tiedän sen paremmin kuin kukaan 🙂 Kun etenemme voimme alkaa samaistamaan itseämme, emme kohteisiin joita havaitsemme, eli ”maailmaan” vaan voimme alkaa uskoa olevamme se joka tarkkailee eli Tarkkailijasta tulee uusi identiteettimme. Hoh hoijaa.. Tästä kuulin oppailtani juurikin tänään. Minulle sanottiin: ”Päästä irti sekä tarkkailijasta, että takkailun kohteista, Et ole kumpikaan!”

Kyllä ! Irtipäästäminen on ikuista. Se on asenne. Mitä tahansa luulet löytäneesi, älä takerru! Päästä riti. Muuten henkisistäkin huippukokemuksista alkaa kehittyä mielen myrkky.

Tiibetiläiset opettavat, että on olemassa kaksi todellisuuden tasoa Absoluuttinen ja Suhteellinen. Absoluuttinen taso todellisuudessa on tämä mistä olen paljon jo kirjoittanut tässäkin tekstissä, eli HENKI, lähdekenttä, Rigpa, syntymätön ja kuolematon osasi, joka on ajan ja paikan tuollapuolen ja silti mahdollistaa kaikki ajat ja paikat. Hengen tasolla ei ole koettavissa mitään muutosta, ei liikettä, ei kahden suhdetta toisiinsa, vain Ykseys, joka on samalla rakkaus ja kaikki mikä On. Tästä oppaani Adamonkin on runsaasti kirjottanyt kirjoissaan.

Suhteellinen taso on tietenkin meidän tuntemamme maailma sekä muut maailmat, joita emme kenties havaitse ellemme ole selvänäkijöitä. Kuitenkin on tärkeää havaita, ettei näillä maailmoilla ole suurtakaan eroa sikäli, että vaikka toisten voidaan sanoa tuntuvan ”valoisimmilta tai korkeammilta tai rakkaudellisemmilta” kuin toisten, niin kyseessä on edelleen SUHTEELLINEN MAAILMA, jossa vallitsee dualismi, yhden suhde toiseen ja samalla tämä taso on ikuisesti muutoksessa oleva. Ainut sen pysyvä asia on muutos ja Hän joka odottaa maailman tasolla pysyvyyttä tai vakautta tai muuta kestävää tulee pettymään varmasti.

Suhteellinen muotojen maaillma on karman lain alainen. Ja jos aijomme vapautua samsarasta eli toistuvan jälleensyntymän ja harhan pyörästä, on työn alettava siitä missä koemme juuri NYT olevamme. On siis syytä kaivaa harha nimeltä ego juurineen esiin eli valaista mielemme sokkeloiset monimutkaisuuden kammiot Tiedostamisen, meditaation ja vaikkapa unijoogan kirkkaalla valolla.

On käytävä läpi jokainen uskomus, jonka olemme luoneet varjostamaan todelllista Itseämme. Uskomus nimeltä ”minä” on otettava todella armottoman tarkastelun kohteeksi, yhtään nurkkaa ei voi jättää siivoamatta. Minä on ajatus. Ja tuo ajatus on saanut paljon pönkitystä matkan varrella. On ”minä” ja minun lukemattomat tarpeeni ja huoleni. Minä tavoittelee Onnea eli aarrettaan usein erittäin kummallisilla ja harhaisilla tavoilla, kuten voimme havaita katsomalla vaikkapa televisiota ja mainoksia tai uutisia hetken ajan. Mainos- ja markkinavoimat perustavat tälle tarpeelle omat myyntikikkansa. Keho on tietenkin minän tärkein todistusaineisto, kun se yrittää uskotella olevansa jotakin todellista ja erillistä ”kuin kaikki muut.”

Kun käymme purkamaan identiteettiämme, on siinä työtä yllin kyllin, mutta se työ on varmasti kaiken vaivan arvoista! Tärkein työ lienee havaita kaikki uskomukset, ajatukset ja salaisetkin kiinni pitämisensä. Havaita salaiset harhat joita haluaa suojella viimeiseen tappiin asti, vaikka jostain muusta jo malttaisi luopuakin? Siinä vasta käyttöä Pyhän Hengen näkökyvylle! Yksi tärkeä etappi matkalla kotiin on tietenkin oivaltaa ettemme ole keho. Tajuisuutemme ei ole kiinni kehossa tai kehon sisällä, vaan kehomme on tietoisuutemme sisällä.

Minän toinen kulmakivi haluamisen ja takertumisen lisäksi on tietenkin pelkääminen ja torjunta, kukapa nyt haluaisin kokea kärsimystä? Kuitenkin valitettavasti kärsimys on monesti paras herättäjä kun nukutaan sikeästi harhan unessa. Samaan hengen vetoon kerron kuitenkin etten usko kärsimyksen tarpeellisuuteen muutoin kuin herättäjänä. Kärsimys on egon olemasaolon kulmakiviä, vaikka ”minä” yrittää vältellä kärsimystä, niin samalla se nauttii ja elää siitä. Uhrin rooli vaikkapa yhtenä esimerkkinä tästä.

Aihe on pitkä kuin satatuhatta inkarnaatiota, joten emme jää vain tähän egon uskomusviitan riisumiseen, vaan menemme eteenpäin, siihen mitä alta löytyy kun viitta putoaa.Se paljon puhuttu Itseoivallus (Valaistuminen) tai Buddhan Puhdas Lootusmaahan ne siellä odottavat kärsivällisesti, jotta tulisit ja valtaisit tonttisi takaisin. Ainut mikä estää oivaltamasta ovat ne uskomukset, ohjelmmoinnit ja tietämättömyys tosi luonnostasi. Oivaltamisen potentiaali on siis läsnä AINA, mutta harva etsijä on pystynyt oivaltamaan ilman asteittaista harhoista luopumisen tietä, vaikka tämäkin on varmasti mahdollista. Kun hedelmä on kypsä, niin kyllähän se putoaa puusta 🙂

Oma tieni on ollut polveileva ja moninainen. Olen tarkoituksella tutkinut erilaisia henkisiä polkuja ja suuntauksia eri inkarnaatioissa aiemmin ja nykyisessä jatkanut valitsemallani tiellä, sillä yksi tehtäväni on osoittaa, että eri traditiot ja todellista henkistä heräämistä ajavat menetelmät ovat kaikki sopivia. Että hämmennys eri termien ja sanojen suhteen on vain pintakuohuntaa tiedostamisen meressä, ydin on aina se sama.

Mutta tietenkin aina on olemassa niitäkin teitä jotka eivät vie Roomaan, vaan umpikujaan. Ehkä nekin tiet kuitenkin opettavat jotakin tärkeää, vaikkapa luottamaan erottelukykyyn ja terveeseen järkeen. Kuitenkin jokainen Mestari, jokainen opettaja, on ensisijaisesti Sinun oman Sisäisen Mestarisi symbolinen kuva. Jokainen mestarikin löytyy sisältäsi, sieltä valtavasta valaistumisen potentiaalista, joka meillä jokaisella on ja joka me jokainen pohjimmiltaan Olemme, Olemisen laulussa.

Tiibetiläiset käyttävät monesti koko elämänsä valmistautuakseen kuolemaan tietoisesti. Tuntuuko tutulta muinaisten Egyptiläisten osalta?

Ja unijoogaan palatakseni: Ellet voi olla samaistumattomuuden tilassa ja rauhassa päiväelämässäsi, et voi olla sitä uniesikaan aikana. Ja jos et voi säilyttää rauhallista jakautumatonta tilaa unissasi (tietoinen unennäkö/kirkasunet), et pysty siihen kuolemasikaan hetkellä ja tämän seurauksena vapatumista jälleensyntymän kehästä ja karmasta ei tapahdu, vaan kuulet samsaran kutsun hyvin kiehtovana.

Joten ei-dualistinen älyllinen keikarointi ja älyn tason ”tietäminen” ei auta kun on kyse tosipaikasta, kuoleman bardon saapuessa. Toivottavasti puhe kuolemasta ei masenna tai pelota sinua, sillä egon valta olemuksessamme perustuu kuoleman pelolle ja on turha pistää päätään pensaaseen ja uskotella ettemme koskaan kuole fyysisesti, tai että se tapahtuu ”sitten joskus”. Juuri nyt on aika valmistautua, päivittäisen elämämme aikana. Sitten joskus se on jo llian myöhäistä:) Ja kuinka suuri pontentiaali kuoleman pelon alta vapautuukaan ELÄMÄN rakastamiseen, kun tuo harha on voitettu, Nyt.

Joku voi todeta: MItä ihmettä, enhän minä haluakaan vapautua! Haluan syntyä vielä monta kertaa ja maailma on ihana paikka täynnä kiehtovia seikkailuja…” Jos näin koet, ei tämä teksti ole sinua varten. Tässä tapauksessa: Elä täysillä ja nauti elämästäsi. Sitten kun elämän koko kirjo on koettu ja elämän malja kipattu pohjaa myöten alkaa kenties tuntua, että tässäkö kaikki? Ja tuosta kysymyksestä alkaa kotiinpaluun tie. Ja tuota tietä kuljet OMASSA ITSESSÄSI. Ei ole ulkoista, on vain sisäinen. Se minkä näet maailmassa on heijastusta sisällä kokemistasi asioista.

Kun maailmasi tapahtumat alkavat toistaa itseään, huomaa se! Siinä on yksi havaihtumisen ja kääntymisen paikka. Kysy: ”Kuka näkee tätä unta ja miksi näen taas tätä samaa unta? Taas vedin puoleeni samanlaisen tilanteen töissä/ihmissuhteessa. Missä vika?” Ja missään ei silloin ole vikaa. On vain aika katsoa peiliin ja löytää kirkkaan mielen ”peilinkaltainen viisaus”. Peili heijastaa kaiken valikoimatta, sellaisenaan. Ei ole hyvää taikka pahaa tapahtumaa elämässäsi, ei toivottavaa tai paettavaa, vaan ne kaikki ovat sitä yhtä ja samaa, oman liikkuvan mielesi tuottamaa aaltoilua tyynen avaran meren pinnalla tai pilviä tiedostamisen avaralla taivaalla. Läheisesi toimivat parhaiten peilinäsi.

Asiaan: Paras keino vapautua halusta, torjunnasta, pelosta eli siis egosta? Anteeksianto, sanovat Ihmeiden oppikurssin opiskelijat kuorossa ja yhdyn tuhon kuoroon. Samaisessa kuorossa laulavat todelliset Kristityt, eli alkukirkon väki, samoin mestari Ekanton, Armon puolestapuhuja, kuten niin monet muut. Tämähän on ihan peruskauraa, saatat sanoa; mutta onkohan sittenkään?

Ajatus myötätunnosta ja universaalisesta rakkaudesta on niin kaunis ja kaikenkattava, mutta jos se jää vain teoriaksi, ilman toimintaa, ilman HARJOITTAMISTA tai mielen muuttamista kokemasi maailman tapahtumien suhteen, niin mitään todellista etenemistä ei tapahdu.

Olen keskustellut erilaisten ihmisten kanssa viime viikkoina anteeksiannon ja myötätunnon aihepiiristä todella runsaasti. Olen kuullut sanottavan: Kyllähän sitä voi antaa anteeksi, muttei kannata unohtaa. Näinkö on? Ihmeiden oppikurssikin sanoo, että tavallaan anteeksianto on kuin aktiivista unohtamista, unohdetaan se mitä tuo toinen NÄYTTI tekeävän meille tai paremminkin syvin anteeksianto näkee ettei meille tehty yhtään mitään. Eihän ole olemassa ketään sinusta erotettuna, ei todellisuudessa. Tässä maallisessa illuusiossa kuitenkin näyttää näin olevan, on sinä ja minä, mies ja nainen, kuuma ja kylmä. Ja jos puhumme tästä aivan tavallisesta maailman tason anteeksiannostakin, niin kyllä se, että antaa anteeksi muttei unohda tarkoittaa kaunojen kantamista. Siellä on Joku meisssä, joka haluaa edelleen pitää kiinni kärsimästään vääryydestä eikä oivalla, ettei kukaan voi kokea koskaan mitään mitä ei tarvise/ansaitse/ tai mikä ei häntä opeta. Muistammehan, että koemme maailmassa aina vain sisäisyytemme…

Kuten IOK ja Juha Pitkänenkin hienossa kirjassaan ”Vapaus valita” korostaa, todellinen anteeksianto ei tapahdu maailmassa vaan mielessä, jota hän nimittää tasoksi 1, kun maailma taas projektiona on taso 2. (seuraus) Anteeksiantaminen siis korkeimmillaan on asenne mielessä ja tuon asenteen ilmennys on vaikkapa pyyntö saada nähdä jokainen vaikea tilanne Pyhän Hengen silmin, pyhän näkökyvyn avulla. Tuolloin totuus paljastuu egon harhojen ja uskomusten suosta. Buddhalaisittan voisi todeta, että mielen sumentajat menettävät voimansa ja näemme asiat ”sellaisenaan”.

Tiibetin Buddhalaisuudessa on voimakas harjoitus nimeltä Tonglen eli vaihtaminen. Tämä toimii taatusti yhtähyvin kuin anteeksiantamisen harjoittaminenkin, sillä se kitkee egon juurineen. Ja samalla usko syyllisyyteemme vähitellen poistuu.

Yksinkertaisesti tässä harjoituksessa hengitetään sisäänhengityksellä kaikki kärsimys sisään ja uloshengityksellä hengitetään onnellisuutta, valoa ja kaikkea parasta kaikille. Harjoitusta voi soveltaa ensin itseensä, hengittää omat nouseva mielenmyrkkynsä kuten kateuden, vihan jne.. Itseensä aktiivisesti,sen sijaan, että normaalisti yritämme päästä tuollaisista tunteista eroon. Tämä vastaa Onenessin piirissä suosittua ”Olen sen kanssa mitä tapahtuu juuri nyt”- harjoitusta. Kun tunnemme kaikki tunteemme ja otamme niistä vastuun laittamatta mitään maton alle, se tuo suuren vapauden.

Tonglen harjoituksen ensimmäinen vaihe kohdistuu omien ”myrkkyjen” hengittämiseen ja toisessa vaiheessa hengitämme jonkun kärsivän ihmisen kärsimyksen itseemme ja lähetämme hänelle kaiken onnen ja ilon ja avun. Tämä kääntää egon logiikan päinvastaiseksi ja siksi se onkin tehokasta

apua itsekkyyden juurimiseen.

Seuraavassa ote Tonglen harjoituksen käytännön sovelluksesta:

”Ottakaamme esimerkki. Oletpa muodollisesti tonglenin parissa tai juomassa kahvia, tässä tulee Martti, halusi, vihasi tai tietämättömyytesi kohde. Tahdot lyödä tai halata häntä, tai saatat toivoa, ettei häntä olisi. Sanokaamme että olet vihainen. Kohde on Martti ja tässä tulee myrkky: viha. Hengitä se sisään. Ajatuksena on kehittää sympatiaa omaa hämmennystäsi kohtaan. Menetelmän mukaan et syytä Marttia etkä myöskään itseäsi. Sen sijaan on vain vapautunut raivo – kuuma, musta ja raskas. Koe se niin täysin kuin voit. Hengitä suuttumus sisään; siirrä kohde; lakkaa ajattelemasta häntä. Hän oli tosiasiassa vain katalysaattori. Nyt viha on kokonaan omasi, käännä kaikki syytökset itseesi. Se vaatii paljon rohkeutta ja se on mitä loukkaavinta egon kannalta. Se itse asiassa tuhoaa koko egon rakennelman. Niinpä sinä hengität sisään.

Sitten hengität ulos myötäelämistä, rentoutuneisuutta ja avaruutta. Pienen pimeän tilanteen sijasta anna näille tunteille paljon tilaa. Uloshengitys on kuin koko jutun julki tuomista, ilmastointia, tuuletusta. Ulos hengittäminen on kuin avaisi käsivartensa ja vain olisi, raikkaassa ilmassa. Sitten hengität raivon taas sisään – sen mustan raskaan kuumuuden. Ja hengität ulos, tuulettaen kaiken, antaen paljon tilaa.

Se mitä tässä teet on ystävällisyyden osoittamista itseäsi kohtaan. Yksinkertaista. Et ajattele etkä filosofoi vaan vain hengität sisään hyvin todellisen kleshan (mielenmyrkyn). Omistat sen kokonaan ja sitten ilmastoit sen antamalla sille paljon tilaa ulos hengittäessä. Tämä itsessään on ällistyttävä harjoitus, vaikkei sitä jatkaisi sen pidemmälle, tässä vaiheessahan työskentelee vielä itsensä kanssa. Harjoituksen varsinainen kauneus on että se laajennetaan koskemaan muita. ”( Ani Pema Chödron )

Olivatpa harjoituksesi mielen sumentajista vapautumiseen mistä tahansa traditiosta peräisin, niin tärkeintä lienee, että et vain lue niistä, tai tutki niitä älyllisesti vaan lähdet tekemään harjoitusta käytännössä. Ja paras harjoitus on elää elämäänsä läsnäollen ja anteeksiantoa mielesi tasolla asenteena harjoittajen. Ja samalla myötätuntoa harjoittaen myös mielesi laajassa avaruudessa. Sieltä tämä hyvät harjoitukset sitten laskeutuvat todennäköisesti myös maailmaan, jonka asukas vielä kenties tunnet olevasi. Paremman maailman luominen alkaa vain ja ainoastaan sisältämme. Ja sen jälkeenkin tuo parempi maailma on Sinussa, ei missään muualla.

Jos sinulla heräsi kaipaus kuulla lisää Tiibetin Buddhalaisesta polusta, jonka osa myös Tiibetiläinen unijooga (Bön traditio) on, niin tutustu ihmeessä Sogyal Rinpochen hienoon teokseen ”Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta”. Tässä linkki Dzoghenista kertovalle sivulle (Sogyal Rinpochen edustama Tiibetin buddlaisuuden traditio tai polku).http://www.ligmincha.fi/fi/bon/opetukset/dzogzen

Ihmeiden Oppikurssin opiskelu on tietenkin aivan Must- juttu heille, joita se tie kutsuu. Mitä tehokkainta mielen ”oikeinpäinkääntämisen” prosessointia, varsinkin jos teet myös tehtävät!

Käytän tulevissa koulutuksissani Dzogzen-linjaan kuuluvia harjoituksia yhä enemmän. Itse olen harjoitanut Valokehon eli Sateenkaarikehon luomista jo useiden vuosien ajan ja tämäkin harjoitus on osa Dzoghenia, vaikka se tunnetaan vähän eri nimillä mm. Vedalaisessa systeemissä. Kristinuskossa kirkastumiskehona tai Ylösnousemuskehona, jossa Jeesuskin esittäytyi opetuslapsilleen. Joskus tuota kehoa tai vastaavaa luomusta kutsutaan timanttikehoiksi. Se tulee kuitenkin luoda, ”kehrätä ja kutoa valolangasta”. Sen luomisen ainesosia voidaan kutsua kundaliinin eri muodoiksi ja myös seksuaalinen tantra voi toimia luomisen välineenä. Valona oleminen vailla muotoa tai muodossaesiintymisen kaipuuta auttaa lopullisessa kuoleman bardossa vapautumisessa.

Vaikka voidaan ihmetellä tämänkaltaisten harjoitusten tarvetta, niin Bardot kokeneena niin useaan kertaan voin todeta, vielä kerran, että älyllinen keikarointi ja asioiden ”tietäminen” ei välttämättä riitä samaistumattomuuden tilan saavuttamiseen niinkin voimallisessa tilanteessa mitä kuoleman bardo tämän näennäisen inkarnaatiomme päätteenä edustaa. Vaikka vakuuttaisimme kuinka voimallisesti itsellemme elämän hyvinä aikoina, että ”Tämä kaikki on vain unta jota näen” mutta jos emme TODELLA tunne niin luita ja ytimiä myöten (jotka nekin tietenkin sijaitsevat mielen avarassa luonnossa) niin jälleensyntymän vetovoima kutsuu. Tulevatkin inkarnaatiomme ovat siemenenä karmisessa varastossa ja emme kastele siementä, ne eivät idä… Vaikka Oivaltanut on kotonaan missä tahansa ”maailmassa” niin olisiko kuitenkin hienoa olla Vapaa… ( jätän tämän lauseen kesken, jotta voit itse päätellä loput.)

Unijoogaryhmät ja Pelosta Rakkauteen- kurssit vievät Sinut todella syvälle näihin teemoihin, monien harjoitusten ja ohjattujen meditaatioitten myötä,myös Ihmeiden oppikurssia inspiraation lähteenä käyttäen. Ja tietenkin opas- ja mestaritaso opettavat kanssani tai kauttani, sillä näin haasteelliseen projektiin en ”yksin” edes kykenisi 🙂 Jos nämä ryhmät kutsuvat laita ihmeessä viestiä:marjut.moisala@gmail.com. Kaivetaan se timantti yhdessä esille!!! Ja annetaan valomme loistaa.

Ja vielä lyhyt kertaus:

Aarre jota kaikki etsivät on Todellinen Itse, pienen egoitsemme taustalla. Aarre löytyy sisältämme. ”Neljäs tila” on nimitys tuolle aarteelle. Se on tila, joka läpäisee kolme muuta tilamme: valvetilan, unen näön ja syvän unen tilat. Ellei neljättä tilaa olisi, et voisi kokea mitään, sillä ei olisi olemassa Sitä joka nukahti ja sitä joka heräsi ja sanoi: Nukuinpa hyvin! Aarteesi on Itseoivalluksesi. Se on lähempänä sinua kuin mikään muu. Kuin hengityksesi, kuin olemisesi. Kuitenkin se peittyy liikkuvan mielen monimutkaisuuden alle. ”Mitä, mistä vedestä te puhutte? Mitä se vesi on?” Kysyi Kala hämmästyneenä. Me ihmiset emme näe sitä, mikä on ilmeisintä. Kunnes näemme ja olemme. Se.

SolarEl Marjut Moisala

Anna valosi loistaa!

AARRE JOTA KAIKKI ETSIVÄT – ITSEOIVALLUS