KIRJANI ADAMONIN AIKA & ADAMON-JUTTU ULTRASTA

 

Henkiopas Adamon puhuu egoa armahtamatta suoraan meissä olevalle hengelle. Adamonin aiheina ovat rakkaus, vapaus ja todellisen itsen löytäminen. Hän puhuu myös egon uskomusmaailman kyseenalaistamisesta ja on armoton vanhoille new age -uskomuksille pyrkien laittamaan ne uusiin kehyksiin, erottamaan jyvät akanoista.
”Kaksinaisuus on osa ilmiömaailmaa, mutta se ei ole Jumalan luomus. Jumala loi vain Sinut. Sinä loit maailman.” Adamonin mukaan maailma on hengen vastakohta ja kuin pitkä uni. Me uneksimme, ei vain yöllä, vaan myös päivällä valvetilassamme. Koko elämämme on kulkemista erilaisten unen tasojen lävitse. Juuri koskaan emme ole hereillä. Mikä siis neuvoksi unesta heräämiseen? ”Rakkaus ja anteeksianto ovat ainoat keinot.”Elämän tarkoituksesta Adamon opettaa: ”Kun olet erossa rakkaudesta, kyselet elämän tarkoitusta. Kun olet rakkaus, olet myös tarkoitus.”ISBN 978-952-5572-70-4
Hinta 22 e (postikulut lisätään)

 

ADAMONIN KIRJA TULI TOISEKSI ULTRALEHDEN VUODEN RAJATIETOKIRJA YLEISÖÄÄNESTYKSESSÄ. KIITOS KAUNIS ÄÄNESTÄNEILLE!
Adamonin toinen kirja  TODELLISUUDESTA UNIMAAN KIELELLÄ, ilmestyy vuoden 2011 loppuun mennessä.
JUTTU ADAMONISTA JA TYÖSTÄNI , ILMESTYI ULTRALEHDESSÄ 7-8/2011
Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski, KATSO SIVUN ALAOSASTA..
Adamon, intiaanioppaani kertoo:

(nämä tekstit ovat osa laajempaa tekstikokonaisuutta ja sen tähden koodeiksi merkitty)

Koodi 10 MITÄ SE RAKKAUS SITTEN ON?

Rakkaus. Tuo sana  on maaginen, mutta niinhän sinäkin olet. Ja sinä olet se.

Oletko kuitenkaan se rakkaus, joksi maailma on rakkauden muovaillut..  Rakkaus maailmassa on polttoainetta kaikelle sille mitä mieli luo ja mitä se yrittää uskotella tärkeäksi, tavoittelemisen arvoiseksi. Mieli naamioi rakkauden tavoittelemisen onnen tavoittelemiseen, ja onni on egolle asioita, tapahtumia, viihdykettä ja lisää erillisyyttä, erityisyyttä. Rakkaus tarkoittaa jotakin romanttista, sitä yhtä ainutta oikeaa parisuhdetta, joka on omiaan parantamaan kaikki haavat ja paikkaamaan kaikki kolot persoonassa ja tekemään sinusta täydellisen. Niinkö sinä uskot?

Todellinen rakkaus on iloa, olemista ja autuutta, ilman syytä. Siihen ei ole mitään syytä, sillä se itse on oma syynsä eikä syytä edes tarvita. Kuka kysyy rakastuessaan syytä sille?  Sitten vasta kysellään syyn perään, kun rakkaus näyttää kaikonneen.

Olemme kertoneet Sinulle ettet ole mitään muuta kuin täydellistä olemista, iloa ja autuutta ja kerromme nyt ettet ole mitään muuta kuin rakkautta. Eikä tuo rakkaus ole edes energiaa, vaan jotakin josta kaikki energia on saanut alkunsa, mutta joka ei kuitenkaan itse ole energia.  Oleminen ja ei-oleminen, täydellisyys ja tyhjyys, kaikki yhdessä.

Montako kertaa olet rakastunut elämäsi aikana? Jos vastaat: En yhtään kertaa, olemme hyvin hämmästyneitä. Ehkä et ole antanut rakkauden tulla, olet torjunut sen voiman. Ihmeellistä, kuinka voimakkaaksi sinun täytyykään nyt tuntea itsesi, sillä olet pystynyt  näin pitkään vastustamaan kaikkeuden suurinta voimaa, rakkautta?

Useat vastaavat rakastuneensa ainakin kerran, useat kymmeniäkin kertoja. Jotkut teistä elävät rakastumisen tunteesta ja jos ja kun tuo tunne katoaa, on aika lähteä sitä uudelleen jäljittämään.. maksoi mitä maksoi.. Rakkaus tunteena on eri asia kuin se rakkaus, josta nyt puhumme yrittäessämme kuvata rakkauden syvintä olemusta, joka sinä olet.

Mitä se on? Se on kaikki ja ei mitään. Se sisältää valon ja on valoa. Se on pientä ja suurta ja mikään mikä asetetaan sen rinnalle, ei näytä yhtään miltään. Kaikki minkä laitat rakkauden rinnalle, näyttää merkityksettömältä, sillä sinä kaipaat aina sitä mitä sinä todella olet. Kaipaat Jumalaasi, Rakkauttasi ja sen sinä arvostat myös korkeammalle sijalle elämässäsi. Jos rakkautta ei olisi, olisitko sinäkään ? Ja jos olisit, millainen sinä silloin olisit?

Rakkaus on liimaa, joka pitää maailman koossa? Kuka sinut pitää koossa? Pidätkö itse itsesi koossa, vai uskallatko antautua rakkaudelle ja antaa sen helliä, tuudittaa ja nostaa sinut korkeille olemisen taajuuksille? Rakkaudessa on aina jotakin pelottavaa, mutta vain egolle, ei Sinulle. Rakkautta täytyy etsiä vai silloin , jos on unohtanut itse olevansa se. Jos sinulla olisi sormus sormessasi ja näkisit sen aina siinä, tulisiko sinulle mieleen etsiä sitä lakkaamatta jostakin mihin luulit sen hukanneesi? Näin on kuitenkin rakkauden laita. Etsit sitä, vaikka se on lähempänä sinua kuin mikään muu. Sehän on oma henkesi. Pääsylippusi Jumalan syliin. Omaan sisimpääsi.

Me jotka olemme rakkaudessa, koemme sen hyvin paljastavana ja sitä se onkin. Kun olet rakkaus tai kun olet rakastunut, et voi olla vilpillinen. Hyvyys asuu sinussa ja olet se. Toivot kaikille hyvää, tanssit elämän kanssa. Hyräilet työtä tehdessäsi ja kaikella on merkitystä. Sitten putoat pois rakkaudesta. Niin..Näin se on.  Sinä putoat siitä, vaikka se on aina sinussa ja sitten lähdet taas etsimään sitä.

Ego elää etsimisestä, se on sen olemassaolon tarkoitus. Etsii, etsii vaan ei soisi löytävänsä, sillä jos se löytäisi todellakin rakkauden, jota se ei todella etsi, vaikka esittää etsivänsä, niin se sulaisi. Egoparkasi sulaisi rakkauteen ja se tietää sen. Siksi rakkaus ja rakastuminen on niin pelottavaa, egollesi. Sinulle se ei ole sitä, mutta olet sitä mihin samaistut. Muistathan sen taas,  kun elämä seuraavan kerran tarjoaa mahdollisuutta rakastaa, rakastua ja olla rakkaus.

Koodi 11 VASTUU JA VAPAUS

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elävät pelosta ja niitä jotka elävät rakkaudesta.

Ne jotka elävät rakkaudesta jakautuvat niihin, jotka elävät maallisesta rakkaudesta ja uskovat löytävänsä tai löytäneensä oman täydennyksensä rakkaussuhteesta puolisoon. Tai rakkaus lapsiin, ystäviin, perheeseen  tai lemmikkeihin pitää heidät ”hengissä”. Toinen osa rakkaudesta eläviä on löytänyt oman sisäisen valonsa ja elää rakkaudesta Jumalaan, joko suoraan abstraktisti tai suunnaten rakkautensa Jumalaan  Mestaria rakastamalla.

Pelosta elävät ihmiset uskovat olevansa itsekin osa pelkoa, pelon ilmentymää. Maailma on heistä pelottava paikka, jossa on oltava aina varuillaan. Kaikkea ja kaikkia täytyy epäillä. Vieraisiin ihmisin luottaminen on lapsellista ja naivia. Pelko hallitsee suvereenisti näiden ihmisten mieliä ja usein he myös saavat ulkoisessa maailmassaan vahvistusta näille uskomuksilleen,  sillä mitäpä maailma voisikaan muuta kuin vahvistaa sen mihin sinä uskot?

On olemassa myös sellaisia ihmisiä,  jotka elävät rakkauden pelosta tai pelon rakastamisesta.

Rakkautta tavoitellaan kaikin tavoin, mutta sitä pelätään, sillä sen pelätään vievän hallinnan elämästä. Onhan turvallisempaa olla erillinen , ehkä yksinäinenkin kuin antautua rakkaudelle, jota ei pysty lainkaan hallitsemaan?   Pelkoa on myös helppo rakastaa. Se on mielen sairas, mutta melko yleinen toimintamalli. Näennäisesti haluat elää vailla pelkoa, mutta kerta toisensa jälkeen tahtoo jokin sinussa tuntea pelon tunteen, jos ei muuten,  niin jännityselokuvia katselemalla tai muutoin elämällä vaarallisesti, tavalla tai toisella. On hauskaa tuntea tunteita. Ja pelko on tunne.

Näennäisesti on kiduttavaa  olla välillä onnen seitsemännessä taivaassa ja sitten jo liukuradalla kohden suurta masennusta, mutta näin vain sinun todellisen itsesi kannalta katsoen. Sinun egosi nauttii tästä stimuloivasta tunnetilojen vaihtelusta, joka saa sen tuntemaan olevansa elossa. Elämä ilman draamaa, maailmankaikkeuden kauniita ja rohkeita, ei ole elämää egollesi, mutta se on elämää sinulle. Ja vain se on todellista elämää.

Draamat kuuluvat elämän teatterisi käsikirjoituksiin olennaisesti, mutta kuka tuon käsikirjoituksen teki, ellei se, joka loi myös puitteet näille roolihahmoille ja niiden esityksille näyttämön?  Mielesi käsikirjoitti, roolitti ja toteutti näytelmän ja se näytelmä on täynnä nopeita käänteitä, vauhtia ja seikkailuja, ainakin siltä se usein näyttää. Kuitenkaan mitään ei tapahdu sinulle todella. Osallistutko näytelmään, vai oletko sen katselija?

Kun olet valmis, tulet huomaamaan, että ainut näytelmä jossa tahdot olla mukana , tapahtuu sinun sydämesi porteilla ja sen nimi on ”Kotiin paluu”. Siinä henkesi kaipuu Jumalaan saavuttaa lopullisen täyttymyksensä. Vaikka Oscareita ei jaeta, on tämä näytelmä elämäsi tärkein ja sen käsikirjoitusta ei egosi ole luonut. Jumalasi loi sen yhdessä sinun kanssasi ja siinä on vain yksi rooli, sinun omasi, kun sinä palaat omaan itseesi.

Miten tämä kaikki liittyy otsikkoomme? Vapaus ja vastuu?  Sinulla on vapaus valita pelon tai rakkauden väliltä ja siitä seuraa myös vastuu valinnastasi. Sillä on vain kaksi vaihtoehtoa, kuten olet varmasti jo aiemmin kuullut. Pelko tai rakkaus. Näyttää olevan paljon variaatioita ja erilaisia vaihtoehtoja eri tilanteissa, joita elokuvasi kohtauksissa eteesi tuodaan, mutta tosiasiassa on vain kaksi vaihtoehtoa. Jos valitset pelon, vastaat myös seurauksista, joka on yhtä kuin olla egon orjuuttama, olla se johon samaistut eli egoistinen mieli. Tai voit valita rakkauden, jolloin koet suurta vastustusta eräässä mielesi osassa, joka hallitsee yleensä arjen tasoa, ainakin suurella osalla kansalaisia on edelleen näin.

Rakkauden valitseminen tuo sinun sydämeesi rauhan. Rauhan tunne on selvin merkki sinulle itsellesi  siitä, mitä ääntä olet olemuksessasi seurannut kulloinkin. Rauha seuraa rakkautta, kuten pienoinen epämukavuuden tunne seuraa pelon perusteella toimimista. Ja näin on aina.

Tarkkaile itseäsi niin huomaat, kuinka tämä toimii sinussa. Voit kenties todeta, ettei pelko hallitse sinua etkä sinä toimi egoistisen mielesi perusteella, mutta muista, että aina jos vaikkapa vähänkin  tunnet tulleesi väärin kohdelluksi ja haluat tuomita toisen ihmisen tai tilanteen, olet reagoimassa pelosta käsin. Sillä ellei pelko eläisi sinussa, et  uskoisi edes mahdollisuuteen tulla väärin kohdelluksi. Tietäisit, että kaikki  on oikein ja mikä ei näytä olevan oikein, ei ole todellista.

Pelko saa monia muotoja ja suurinta osaa niistä on vaikea tunnistaa. Rakkauden tunnistat sen sijaan aina. Ja mikä parasta, myös se tunnistaa sinut, oman kuvansa.

OSASTA 2: HENKISYYDEN NOUTOPÖYDÄSSÄ

Uskomus numero 3: Aina on olemassa Toivoa.

Tästä puhuimme jo aiemmin. Toivoa ei ole. Ellei ole aikaa, ei voi olla mitään toivoa tulevasta aikaan sijoittuvasta paremmasta ajasta, paremmasta toimeentulosta tai tulevasta onnesta tai valaistumisesta.

Jätä pois toivo, niin pääset myös epätoivon yläpuolelle, sillä aina kun sinulla on toivoa kulkee epätoivo kantapäilläsi etkä tiedä minne olet menossa. Jos sokea taluttaa sokeaa on päämäärä arvoitus kummallekin. Niin se on aina silloin, kun annat egon ohjata sinua pois nykyisyydestä toivon avulla. Kun sen sijaan annat Pyhän Itsesi tuoda sinut nykyhetkessä tapahtuvaan oivallukseen ja vapauteen olet näkevä, sillä pyhä opas kulkee kanssasi.

Adamonin kanavoinnit puhuvat egoa armahtamatta suoraan meissä olevalle hengelle. Tekstien kanavoiminen on ollut minulle voimallinen kokemus, eikä sanoma ole lainkaan sitä samaa mitä niin monesti luemme eri lähteistä. Jos pidit Adamonin hengestä,  lisää on tulossa pian kunhan saamme kirjan ”Sanoja Valosta” valmiiksi. Itse ajattelen tämän tekstin edustavan samaa henkeä kuin kirjat ”Maailmankaikkeus katoaa” (Renard)  ja Nisargadattan  ”Valvetilasi on unta.”  Adamon on myös melko armoton vanhoille new age-uskomuksille ja pyrkii laittamaan ne uusiin kehyksiin, erottamaan jyvät akanoista niin sanoakseni:)

Jos pidit Ihmeiden Oppikurssista, on Adamonilla sinulle varmasti paljon annettavaa.

ADAMON FACEBOOKISSA, LIITY RYHMÄÄN, KOMMENTOI, KESKUSTELE:

http://www.facebook.com/pages/Adamonin-aika/161101217247521?ref=ts&v=wall#!/pages/Adamonin-aika/161101217247521

Seuraavassa Ultrassa ollut juttu Adamonin ajasta ja ajatusmallista..

Tyttö joka tiesi enemmän

 

 

 

 

– Vaikka todellisuudessa ei Himalaja ole täällä maailmassa sen pyhempi paikka kuin mikään muukaan. Sekin on vain osa tätä suurta unta, jota me täällä ilmiömaailmassa luulemme todelliseksi, Marjut naurahtaa.

 

Todelliselle pyhiinvaellusmatkan Marjut aloitti jo paljon aiemmin. Se on mielen paluumatka todelliseen Kotiin. Henkeen.
– Tärkeintä tällä reissulla on ollut oivaltaa, että kaikki, mitä havaitsen, on minun sisälläni. Ei ole mitään itseni ulkopuolella.
Pyhän Itsen etsiminen, vai pitäisikö sanoa paljastaminen, on ollut Marjut Moisalalle luonnollinen asia jo hyvin nuoresta pitäen. Pohjois-Suomessa syntynyt Marjut kasvoi kodissa, jossa henkisiin asioihin suhtauduttiin avarakatseisesti.
– Ala-asteella havahduin siihen, että tässä ei ole kaikki. Tunsin, että minun olisi pitänyt tietää ja olla enemmän. Ja jollakin tasolla tiesinkin. Siitä heräsi sisäinen tarve ottaa selvää, mistä on kyse.
– Näin jälkikäteen voin sanoa, että minulla on ollut valaistumispyrkimyksiä aika pienestä tytöstä lähtien. 9-vuotiaana aloin lukea teosofista kirjallisuutta. Vanhempi teosofiystäväni vitsailikin, että siirryin Rasmus Nallesta suoraan teosofiaan, Marjut naurahtaa.
Nuoren naisen samadhi

Teini-iässä, kun muut tytöt lukivat lähinnä Viisikkoa, herttasarjoja ja Neiti Etsivää, Marjut suunnisti kirjastoon ja sukelsi yhä syvemmälle Hengen etsintään. Tunnetut klassikot, kuten Paul Bruntonin Yliminän viisaus ja Elisabeth Haichin Vihkimys tekivät nuoreen tyttöön suuren vaikutuksen.

– 16-vuotiaana aloin harjoittaa joogaa ja meditaatiota. Siihen aikaan jooga ei ollut vielä trendikästä, eikä joogasaleilla ollut juuri muita kuin minä ja ryhmä mummoja.

Parikymppisenä Marjutin sisäinen kaipaus voimistui entisestään, ja hän alkoi meditoida säännöllisesti. Suuren innoittajansa Bruntonin tavoin hän alkoi harjoittaa Ramana Maharishin sydänmeditaatiota, joka johti siihen, että 25-vuotiaana Marjut koki samadhin.

– Se oli käänteentekevä kokemus. Olin halunnut yhteyden Korkeampaan Minuuteen ja nyt se oli avautunut. Siitä lähti liikkeelle sarja voimakkaita kokemuksia, joiden myötä minulle annettiin välähdyksiä siitä, mitä on herääminen Hengen todellisuuteen.

Tänä päivänä, 46-vuotiaana, Marjut auttaa itse toisia muistamaa, keitä he todellisuudessa ovat. Marjut pyörittää Oulussa omaa hyvinvointialan yritystään ja tekee mm. erilaisia hoitoja ja selvänäköisiä chakrakartoituksia, välittää viestejä henkioppailta ja järjestää henkisen alan kursseja.

– Olen ymmärtänyt, että tehtäväni on auttaa tekemään mayan eli harhan huntuun pieniä aukkoja. Vaikka työtapanikin on osa egomaailman harhaa, hoitojen ja viestien kautta ihminen voi saada yhteyden omaan Korkeampaan Minään eli Pyhään Itseensä.

– En voisi tehdä tätä työtä, jollen olisi perustellut itselleni sen todellista merkitystä.

Kaikkien unien loppu

Viime syksynä Marjut kanavoi kirjan, joka on jo herättänyt monessa kiinnostusta, kysymyksiä ja jopa hämmentäviä ajatuksia. Se tuulettaa raikkaalla tavalla mielessä eläviä uskomuksia.

Adamonin aika – kaikkien unien loppu
(Delfiini Kirjat, 2010) on riemastuttava teos, jonka ydinviesti kuuluu: ”Kaksinaisuus on osa ilmiömaailmaa, mutta se ei ole Jumalan luomus. Jumala loi vain Sinut. Sinä loit maailman.”Henkiopas Adamon välittää kirjassa samaa sanomaa, jota viime aikoina on meille tarjoiltu mm. Ihmeiden Oppikurssissa (Foundation for Inner Peace, Era Nova Publishing Oy, 2002) ja Gary R. Renardin kirjoissa Maailmankaikkeus katoaa (Kustannus Oy Taivaankaari, 2008) ja Kuolematon todellisuutesi (Kustannus Oy Taivaankaari, 2009).
– Adamonin mukaan maailma on Hengen vastakohta ja kuin pitkä uni. Me uneksimme, emme vain yöllä, vaan myös päivällä valvetilassamme. Koko elämämme on kulkemista erilaisten unitasojen lävitse. Juuri koskaan emme ole hereillä, Marjut siteeraa.
Ihan kuten Jeesus IOK:ssa tai oppaat Arten ja Pursah Renardin kirjoissa, myös Adamon puhuu suoraan meissä olevalle Hengelle. Egoa armahtamatta.
– Kaikki tieto, joka tulee yhdeltä ja samalta Hengeltä, kyseenalaistaa egon uskomusmaailman ja ampuu reippaasti alas kaikki tähän asti oppimamme, mukaan lukien new age -uskomuksemme.
Tähän on olemassa selkeä syy. Marjut sanoo, että me olemme kollektiivisena mielenä valmiita ottamaan vastaan tietoa ilmiömaailman tuolla puolen olevasta Hengen eli Jumalan todellisuudesta.
– Me alamme olla valmiita heräämään ja lopettamaan kaikki unemme. Se on valtavan hyvä uutinen koko ihmiskunnalle, joka on pohjimmiltaan joukko yhden Hengen eri ilmentymiä.
Paluulippu Kotiin

Nyt meitä muistutetaan monelta taholta siitä, että on olemassa kaksi näkemystä elämästä ja maailmasta. Yksi on absoluuttinen näkemys eli totuus, jonka mukaan kaikki täällä maailmassa on harhaa. Me emme ole syntyneet emmekä kuole, sillä me olemme Henki, joka on täysin muuttumaton.

– Toinen puoli on egomielen luoma ilmiömaailma, jossa me koemme elävämme. Tehtävämme on tiedostaa, että elämme itse luomassamme harhassa, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa ja josta meidän on tarkoitus herätä ja palata alkuperäiseen absoluuttiseen tilaamme, josta emme ole koskaan lähteneetkään.

Meillä harhan suossa näennäisesti tarpovilla on siis itse kullakin edessämme herätys. Ennemmin tai myöhemmin.

– Tosin lineaarinen aikakäsityskin on egon luoma. Ei ole muuta aikaa kuin NYT. Se ei ole menneen ja tulevaisuuden välissä, vaan se on ihan oma ulottuvuutensa.

Harhan luonteesta huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, on syytä ottaa esiin muutamia keskeisiä asioita.

– Kaikki ei-dualistiset opit korostavat, että harhan tiedostaminen ei vielä sinänsä auta meitä vapautumaan siitä. Lähtökohta on se, että me emme voi paeta tätä harhojen maailmaa vain toteamalla, että kaikki on illuusiota, Marjut muistuttaa.

– Sen sijaan me vapaudumme tekemällä harhamme tekemättömäksi anteeksiannon kautta, Pyhän Henkemme eli Pyhän Itsemme avustuksella. Kuten Adamon sanoo: ”Anteeksiannon voima on voimista korkeimpia, sillä se perustuu rakkauden voimaan. Anteeksianto on paluulippusi kotiin. Se on paikkalippusi rakkauden junaan.”

Myös Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus nostaa anteeksiannon kultaiseksi avaimeksi egosta vapautumiseen ja unesta heräämiseen. Se ei ole vain korulauseilla kuorrutettua teoriaa, vaan käytännön mielenmuutostyötä, jonka avulla vääristynyt mieli oikaistaan kuulemaan Hengen ohjausta.

Lopulta kyse on anteeksiannosta koko maailmalle. Eli valaistumisesta.

”Muista myös, ettei toinen asia ole tärkeämpi toista antaa anteeksi. Jokainen pienikin harmi tai mielenrauhan menetys on merkki siitä, että on aika antaa anteeksi, jotta ei samaistuisi. Kun anteeksiannosta tulee osa jokapäiväistä arkeasi ja sen ajatusmallista tapa, olet lähellä kotia. Kotiportti häämöttää jo.”

Mitä väliä millään on?

Anteeksianto on prosessi. Kotimatkalle lähtenyt käy usein etenkin matkan alkutaipaleella läpi tiettyjä vaiheita, jotka saattavat hämmentää mieltä.

Yksi niistä on ajatus siitä, että jos tämä kaikki kerran on harhaa ja unta, mitä väliä sitten millään on. Egomieli kapinoi ja sanoo: ”On ihan samantekevää, lyönkö kaikki läskiksi tai menenkö vaikka ryöstämään pankin.”

Mitä vastaa Adamon tähän?

”Jos lähdet ryöstämään pankin ja olet edelleen maailmassa eli syvässä unessa, seuraavaksi uneksit putkasta ja oikeudenkäynnistä ja vankilasta. Onko se siis unesta heräämistä? Ei varmasti.”

”Vasta sitten, kun olet HERÄNNYT unesta eli valaistunut, tiedät, ettei millään, mitä TEET harhan maailmassa, ole mitään merkitystä, mutta silloin olet rakkaus itse etkä edes halua uneksia pankin ryöstämisestä tai muusta yhtä hassusta toiminnasta. Älä siis anna mielesi johtaa sinua harhaan.”

Toinen esiin nouseva harhaan liittyvä asia on elämänilon hetkellinen kadottaminen. Egomieli sanoo: ”Kun kerran kaikki täällä on turhuuksien turhuutta, eihän täällä voi enää nauttia mistään. Eihän täällä kannata yrittää enää mitään eikä iloita mistään, kun ei se kuitenkaan ole todellista.”

– Moni kokee, että ikään kuin matto olisi viety alta. Se saattaa aiheuttaa melankoliaa, sillä kyse on luopumisesta. Egomaailma on täynnä rakkauden korvikkeita, joista luopuminen aiheuttaa tietynlaisen suruprosessin. Se kuitenkin kuuluu ”taudin kuvaan” ja on ohimenevä vaihe, Marjut täsmentää.

– Myös minussa nousi välillä ärsytys kirjaa kanavoidessani. Egoni pisti hanttiin, ja teki mieli sanoa, että älä nyt vie kaikkia leluja kerralla. Mutta kun luin kirjan valmiina, sisältäni nousi varmuus siitä, että tämä on totta.

Egon hyökkäykset

Anteeksianto ja sitä seuraava valaistuminen ovat aina yksilöllinen prosessi. Omaa mieltään työstävä kokee usein, että varsinainen henkinen koulu alkaa vasta sitten, kun on päästänyt irti egomaailmaa tukevista henkisistä uskomuksista ja uskaltautunut Hengen ohjattavaksi.

– Se saattaa yllättää jopa henkisyyden pitkämatkalaisen. Ns. egon hyökkäykset voivat tuntua hyvin raskailta, koska kyseessä on myös alitajuntaisen mielen puhdistamisesta.

– On toki tietenkin myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo käyneet asioita läpi omassa elämässään ja tulleet pikkuhiljaa tälle portille.

Adamon kuvaa selkeästi sitä, miten henkiset suuntaukset kuten esim. rajatieto ja new age eroavat Hengen opetuksesta.

”Suurin osa nykykirjallisuudesta ja kurssituksesta ns. henkisen kasvun alueella kertoo hyvin siitä, kuinka tulla paremmaksi luojaksi maailmassa, joka todellisuudessa on unta ja harhaa. Se kertoo siitä, kuinka oppia elämään tuottamatta suurta ongelmaa itselleen tai läheisilleen. Tai jopa siitä, kuinka löytää suurempi onnen tila ja rauha mielestään, joka itsessään on rauhaton ja aina liikkeessä. Asia, mistä se ei yleensä kerro, on se, kuinka herätä unesta nimeltä maailma.”

– Siitä huolimatta näillä henkisillä opetuksilla on edelleen tärkeä paikkansa täällä maailmassa. Ne auttavat meitä heräämään pikkuhiljaa, sillä kukaan meistä ei kestäisi sitä, että herätys tapahtuisi yhtäkkiä, Marjut korostaa.

– Vaikka maailma ON harhaa, ei siihen vielä uskovalle voi möläyttää, että ”hei tuo sun kärsimyksesi on harhaa.” Henkisyyden eri välineiden avulla saadaan pikkuhiljaa vietyä harhalta jalansijaa ihmisen elämässä. Jokaisen mieltä on lähestyttävä rakkauden ja myötätunnon kautta.

Tapahtukoon Sinun tahtosi

Heräämössä matkalla unielämästä todellisuuteen olevat tietävät, että hokkuspokkusvalaistuminen ei ole totta. Eikä edes mahdollista.

Todellinen valaistuminen sen sijaan on totta. Ja jopa varmaa sille, joka sitä aidosti haluaa.

Siihen tarvitaan totaalinen mielenmuutos. Ja egon luovuttaminen omavoimaisuuden harhasta Hengen ohjaukseen.

– Tässä tulevat esiin rakkauden taikasanat: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Niiden lausuminen on suurin ja ratkaisevin luopuminen matkalla kohti Jumalaa. On helpottavaa, ettei tarvitse enää itse kantaa itseään, vaan voi antautua kannettavaksi.

– Luopuminen kaikesta, mitä on pitänyt totena ja rakkaana, ei ole aina helppoa. On vaikea hyväksyä, että kaikki täällä on vain ja ainoastaan oman mielikuvituksen tuotosta. Prosessi tapahtuu kuitenkin pikkuhiljaa: Ensin on tieto, sitten tulee ymmärrys ja vasta lopulta oivallus eli asian sisäistäminen.

Kaikki aiemmin opittu tulee siis kääntää päälaelleen. On heitettävä hyvästi egon kaikkivoipaisuudelle, mutta samalla toivottaa tervetulleeksi itsessä oleva rajaton Henki, joka on totuus Itsestä.

– Moni uskoo edelleen, että ”en minä voi valaistua tässä elämässä” tai ”ei minussa ole mestariainesta”. Nelson Mandela on sanonut hienosti: ”Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.”

”Jokin sinussa tietää, että kärsimys ei ole henkisyyden edellytys, eikä köyhyys tuo valaistumista sen enempää kuin rikkauskaan”, Adamon lisää.

Kenen ääntä kuuntelet?

Pyhä Henkesi on todellisuutesi. Se kuiskailee sinulle alati. On tärkeä tiedostaa, että Henki ja ego eivät voi olla äänessä yhtä aikaa. Päätettävissäsi on valita, kumpaa ääntä itsessäsi kuuntelet.

Adamon, Jeesus, Buddha eli sinä eli minä eli me olemme kaikki Yhtä Henkeä. Ja yhtä Jumalan kanssa. Eli Jumala.

”Pyhä Henki on Sinun todellinen olemuksesi. Se on se ”enkeli-sinä”, joka sinä todellisuudessa olet harhojen ja houreiden taustalla. Kun valitset niin. Pyhä Henki on sinun Minä Olen -tietoisuutesi. Eikä Pyhä Henkesi ole koskaan lakannut olemasta sinä, vaikka sinä oletkin väliaikaisesti unohtanut olevasi Se.”

”Sinun Pyhä Henkesi rakastaa sinua yli kaiken. On aina rakastanut. On vain ”ajan” kysymys, milloin oivallat, että tämä on totta, ja että sinäkin rakastat Pyhää Henkeäsi yli kaiken, etkä ole koskaan muuta tehnytkään. Sinulla on kiire Jumalan syliin, ja Jumalan syli on aina avoin sinun siihen kiivetä. Näin se on”.

Kaikki harhan läpi nähneet Mestarit ovat aina korostaneet, että totuus on yksinkertainen. Siitäkin huolimatta, että egomieli on monimutkaisuuden suurmestari.

Egon motto kuuluu: ”Etsi mutta älä löydä.” Hengen motto kuuluu: ”Sinä olet perillä.”

”Unesi maaelämistä, syntymisestä ja kuolemisesta ovat harhaa. Et koskaan ole syntiin langennut etkä syyllinen mihinkään. Anteeksi antaminen näkemillesi asioille ja kokemillesi tapahtumille on paluulippuasi kotiin. Kouluttamalla mieltäsi tuomitsemisen sijasta automaattisesti antamaan anteeksi ja hyväksymään kaiken näkemäsi, teet paluustasi huomattavasti helpomman ja nopeamman prosessin ja muistat, kuka sinä todella olet!”

 

Marjut Moisala vaihtoi 9-vuotiaana Rasmus Nallen teosofiaan. Nyt hän on kanavoinut kirjan, joka ravistelee hereille ampumalla alas kaikki vanhat uskomuksemme.