ASIAKKAITTENI KOKEMUKSIA JA KALEVAN JUTTU VOIMAELÄIN MATKASTA

Tässä erään regressio-asiakkaani kokemuksia  matkoista  toiseen aikaan ja paikkaan ohjauksessani:

12/2010:

Mennyttä maailmaa ymmärtämässä

Se matka alkoi taas matkalla sisimpään. Marjutin johdattamana ja oppaiden ja enkeleiden suojaamana. Korttien sanoma vahvisti oikean suunnan.
Intuitio, sisäinen tuli, jäätyneiden tunteiden sulattaminen, rakkaus ja elämän juhla =  luota siihen, että elämä kantaa …J

Valon kautta ja avulla siirryin  toiseen minään ja niin lähdin astelemaan polkuani pitkin.
Kaunista, kesäistä, vihreää ja tuoksuvaa tietäni kuljin koti elämän virtaa ja kaarisiltaa, jonka yli olen jo monesti ennenkin astellut.


Seurasin itseäni vierestä ja astuin sillalleni, jonka päälle usvakeijut tanssien laskivat aikasuojansa, sen, jonka avulla pääsin siirtymään päämäärääni kohti. Silta on korkea mutta ei pitkä ja kohta tunsin jalkojeni alla maanpinnan, kovan, jäisen ja kylmän. Usvakeijujen leikki haihtui ja edessäni oli kivenlohkareita ja kallioita  jään ja lumen peitossa.


Tarkastelin sen toisen elämäni minää  ja olin mies, metsästäjä, kalastaja,  eskimo, vahva ja peloton, yksinäinen susi. Tasapainossa luonnon kanssa. Päälläni oli täysturkisvaatteet, hylkeennahkakengät ja aseenani keihäs.  Maailmani oli avara, valkoinen, kuulas ja aurinkoinen. Tunsin olevani luonnon kanssa yhtä.

Metsästin hylkeitä ja jääkarhuja ja kalastin meren antimia, jotta saisin elätettyä pientä perhettäni. Olin onnetarten suosikki, sillä minulla oli vaimo ja kolme lasta. Heidän vuokseen kuljin ja elin elämääni. Vaimoni viisaus ja neuvot sekä huolenpito olivat elämässäni arvokkainta. Mutta loppuun saakka en häntä kuunnellut. Hänen varoitustaan siitä suuresta pohjolan jääkarhusta, joka kerran maksattaisi minulla ne riistetyt henget.

Vaimoni rakkaus ei riittänyt pitämään minua lähellä kotia vaan lähdin matkaan, sen viimeisen kerran. Menin metsästysluolalleni ja keräsin rohkeutta kuuntelemalla vanhan viisaan puuoppaani neuvoja ja katselemalla tähtiä. Ja lähdin etsimään sitä jääkarhujen kuningasta.


Vaelsin ja etsin mutta kun kohtasin kuninkaan, tiesin, että olin tullut matkani päähän. Tuo suuri jätti hyökkäsi kuin usvasta ja ehdin nähdä vain sen kidan ja oikean käpälän kun se kertahuitaisulla lennätti minut ilmaan. En ehtinyt pelätä, eikä siihen edes olisi ollut syytä. Luonnonlait vaativat tasapainoa ja jos tappaa tulee myös tapetuksi. Ilmalentoni aikana ehdin vain lähettää viimeisen viestin perheelleni ja vaimolleni. Olitte silloin rakkaita ja olette edelleenkin J .
Kuningas tappoi minut ja lähti. Ei syönyt vaan jätti fyysisen kehoni sinne lumen ja jään keskelle.

Marjutin kommentti: Näimme matkan kokijan kanssa täysin samalla tavalla, kuin olisimme katselleet samaa elokuvaa 🙂 Näinkin voi käydä, kun asiaan harjaannutaan yhdessä!

2009

Intia….silloin…kauan …sitten……. Olin elänyt siellä joskus, …….ei mitenkään hohdokas elämä, sanoi ystäväni……… mutta selittää sen miksi minulla ei ole sinne ennen viime vuotta koskaan ole ollut edes tarvetta mennä…..ja myös sen miksi nyt sinne haluan.

Muutosten kynnyksellä  historiaani tutustuminen on ajankohtaista ja välttämätöntä sillä muuten en saa kehitystäni vietyä eteenpäin. Marjutin opastuksella olen oppinut ymmärtämään itseäni, valintojani ja kypsytellyt ratkaisujani näissä tämän hetken ylä- ja alamäissä.

Se tuttu kesäinen polku ja elämää kantavat keveät askeleet, lempeä ympäristö ja rauhoittava henkioppaiden tuki,.ei pelkoa ja Marjutin turvallinen johdatus.

Näin aloitan matkani entiseen, erääseen niistä useista.     Tällä kertaa Intiaan.

Halusin taas vastauksen kysymykseen miksi…. (paras kysymys maailmassa).

……………näin laihat, ruskeaksi ahavoittuneet jalat…repaleisen kietaisuvaatteen, joka oli joskus ollut violetti.

Laihat kädet ja alun perin tummat hiukset, jotka olivat tuskasta ja ahdistuksesta aivan liian aikaisin harmaantuneet.

Sitkeyttä ei puuttunut mutta toivottomuus vaivasi sillä mukanani oli pieni poika, jolla oli ne niin tutut silmät. Täynnä kysymyksiä ja nälkää.

Olin lapsiäiti, joku oli luvatta rikkonut lapsen maailmani pirstaleiksi raiskaamalla minut ja saattamalla minut raskaaksi.

Minulla ei ollut kotia mutta abortti olisi ollut vastoin elämän peruslakeja ja karmallista maailmankuvaani. Se tapahtuu, minkä on määrä tapahtua. Niinpä minusta tuli äiti.

Olin kuitenkin itsekin hämmentynyt sillä en ymmärtänyt mitä olin tehnyt väärin kun minut ajettiin elämään yksin ja selviytymään lapsen kanssa, olinhan minäkin vielä lapsi.

Vaelsimme yhdessä joen rantaa pitkin käsi kädessä, sillä siitä saimme kuitenkin juotavaa joka piti nälkää jollain tavalla kurissa. Olin epätietoinen siitä, mitä minun kuuluisi tehdä lapsen kanssa.

Tärkeintä meille oli saada ruokaa ja yritin ansaita muutamia lantteja koruja myymällä mutta raaka-aineiden puuttuessa sekin oli miltei mahdotonta. Kannoin omaisuuttamme mukanani olan yli heitettävässä kantokassissa. Yhtä kippoa ja rikkinäistä lusikkaa, muutamaa vaatekappaletta ja korujen valmistukseen sopivia asioita.

Jossain oli perhe ja lapsia, saman ikäisiä kuin poikani, ja säälistä he sallivat minun jättää lapseni heidän hoiviinsa. Tiesin tämän olevan parempi ratkaisu pojalleni. Näin hän ainakin saisi ruokaa ja paremman tulevaisuuden. Minä en kelvannut, olinhan ryvettynyt lapsi joten jatkoin matkaa…

Jokea, jonka äärellä kuljin, kaunisti Taj Mahal, maailman kauneimmaksi sanottu rakennus.

Ikuisen rakkauden muistomerkki, Shah Jahanin rakkaimmalleen rakennuttama ja sen rakennuksen läheltä en halunnut kauas. Tuo rakennus oli lumonnut minut, se kertoi minulle toisenlaisesta elämästä… sitten myöhemmin…jossain seuraavassa kappaleessa elämäni kirjassa.

Rakennuksen alueelle en uskaltanut mennä mutta saatoin ihailla sitä kaukaa.

Muistan miettineeni millaista on täydellinen rakkaus…. miltä tuntuisi olla hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin oli?

Elin elämäni tuon joen ja kauniin pyhätön varjossa. En ollut kovin vanha kun voimani loppuivat ja minut poltettiin ja tuhkat asetettiin joelle matkaamaan kohti uutta huomista ja erilaista elämää.

:::::::::::::::::::::::::::::
Palasin takaisin tähän päivään Marjutin kutsumana ja järjestimme yhdessä matkatuliaisiani. Oman kokemukseni vahvistuksena sain ja saan aina myös Marjutin tuen kokemalleni sillä onhan hän samalla matkalla mukana. Jälleen kerran muutamaan kysymykseen tuli selkeä vastaus ja uusia selvityksen vaativia kysymyksiä jo muodostuu mieleeni….

….ja matkani jatkuu…………………..
Sinulle, joka tämän luet! J

Tämä on vain yksi niistä jo useammista tutkimusmatkoistani Marjutin tukemana entisiin kuvioihini.

Olen saanut vastauksia joskus jopa käsittämättömiltä tuntuneisiin tapahtumiin;

  • miksi joku täysin tuntematon henkilö tuntuu äärimmäisen tutulta?
  • miksi reaktioni johonkin asiaan on äärimmäisen voimakas?
  • minkä vuoksi joku asia saa minut täysin tolaltani tai pitää minut tyynenä vaikka ympärilläni kuohuu?

Näitä kysymyksiä on varmasti sinullakin…vastauksia kannattaa hakea… J

 

 

Kalevan juttu 16.10.2009: