KIRJANI PELI NIMELTÄ ELÄMÄ JA ULTRAN ARTIKKELINI AIHEESTA 2018

Vuoden 2018 tammikuussa ilmestyI uusi kirja yhdessä Adamonin kanssa teemanaan PELI NIMELTÄ ELÄMÄ. Kirjan ovh kaupoissa on 22 e, minulta 20 e + postikulut noin 3 e. KIRJAN ESITTELY JA LUENTO AIHEPIIRISTÄ PIDETTIIN ILON VALKEAT- MESSUILLA LA 03.02.

Tässä alla kirjan aihepiiristä artikkelini, joka ilmestyi Ultrassa 2/18.

Onko elämän pelissä voittajia? Ego pelaa kovilla panoksilla, uskotellakseen pelin olevan totta. Kuitenkin sisällämme asuu totuus siitä, ettei peliin samaistunut mieli koskaan voita. 

Panokset ovat kovat; etsiä löytämättä. Kokea tyhjää oloa, jonka yritämme täyttää erilaisilla stimuloivilla asioilla. Etsiä onnea, rakkautta, vaurautta ja iloa? Ego elää etsimisestä, mistä Sinä tahdot elää?
 
Näin kysyn myös uuden Adamon –  kirjan takakansitekstissä. Kirja on tullut jatkamaan henkiopas Adamonin kerrontaa siitä Kuka sinä todella olet. Filosofi suuressa viisaudessaan muinoin lausui lauseen; Ajattelen, siis olen. Me Adamonin kanssa emme usko tämän lauseen totuuteen, pikemminkin päinvastoin. Miten voisimme olla mitään rajallista, kuten ajatus, joka on osa aikaa ja sen toista muotoa paikkaa? Me,sinä ja minä, olemme ikuinen läsnäolo, henki, joka on ajatusten tuolla puolen, niiden välissä. Musiikin sävelten välissä. Emme ole mitään suhteellista tai ehdonvaraista, vaan täysin totaalinen kaikenkattava läsnäolo ja rakkaus. Sinua ystäväni, ei voida jakaa osiin, ei eritellä tai analysoida. Olet totaallinen ja kokonainen ehdoton elämä, ajan ja paikan sekä ilmiöiden taustalla ja niiden väleissä.
Stephen Hawkin, vapaasti suomennettuna kirjassaan The Grand Design, lausuu: ”Tuntemamme todellisuus on mielessä muodostettu havaintoihin perustuva rakennelma.”
 
Ihmeiden oppikurssin opiskelijat  ja vaikkapa Intian vedojja tuntevat ihmiset ovat oppineet saman, ehkä hieman eri tietä kuin Stephen ja muut tiedehenkilöt. Elämä todellakin tapahtuu tässä ja nyt ja vain mielessä. Jatkuvasti tietoisuudessamme muodostamme rakennelmaa joka perustuu aistiemme meille kertoman informaation tulkitsemiseen. Ihmiset menevät yhä uudelleen samaan ansaan tutkiessaan ”ympäröivää todellisuuttaan”. Mikä tuo ansa on? Ansa on uskoa ja jopa olla aivan varma siitä, että aistien tuottama informaatio on totta. Kuitenkin lienee niin päin etteivät aistisi määrää sinua kokemaan asioita tietyllä tavalla, vaan sinä Itse tietoituutena määräät aistejasi ja tulkitset sitten niiden tuottaman informaation tavalla joka sopii sinulle. Onko tuo tulkinta sitten totta? Sitä on hyvä pohtia tovi jos toinenkin.

Mentaalisuuden opin  mukaan, joka minulle on tuttu jo intialaisten henkisyydestä, kuten myös Buddhalaisuuden ja vaikkapa unijoogan opetukista KAIKKI tapahtuu todellakin mielessä, tietoisuudessa, siis siellä Sinussa! Ei olemassakaan havaitsijasta erotettua havaintoa. Havaitsija on aina mukana havainnossaan. Sinä siis Itse luot maailmaksikin kutsutun havainnon tai kokemuksen.

Aiemmissa kirjoissaan ja varsinkin Adamonin aika- kaikkien unien loppu- kirjassa Adamon kertoi: Jumala ei luonut maailmaa. Jumala loi vain Sinut. Sinä loit maailman. Ja tästä samaasta teemasta jatkamme tässä neljännessä kirjassa,jotta jokin siellä sinussa heräisi ja ryhtyisi hieman kyseenalaistamaan uskomuksia joita liikkuvaan mieleen on iskostunut. Tämä kyseenalaistaminen on onnen avain. Sillä jos emme koskaan epäle kokemustemme todellisuutta, uni on ja pysyy. Unessa oleva luulee unensa olevan totta, kunnes tapahtuu jotakin joka herättää Ruususen unestaan. Uni tai näytelmä tai peli, ovat keinoja kuvata näennäistä erillisyyttä sairastavan sielun seikkailuja ajassa ja paikassa. Keinot ovat keinoja, mutta tarkoitus on sama: herättää nukkuva tai auttaa elämän pelikentillä pelaavaa havahtumaan pelistään ja kysymään, ”Kuka on pelaaja?!

Peli nimeltä elämä- kirjassa käsittelemme elämää seitsemäntasoisena pelinä. Alemmilla tasoilla pelaamme lähes täysin egon ohjaamina, mutta korkeimmilla pelitasoilla alkaa ohjata rakkaus, eli sydän. Mitä sitten tapahtuu pelaaja havahtuu ja pelin lumo haihtuu?
 
Uudessa teoksessa Adamon sanoo:

”Elämän pelin alku, oli ja on se hetki, jolloin erillisyyden ajatus syntyy. Tapahtuiko se menneisyydessä vai tapahtuuko se juuri nyt?

Onko aikaa olemassa, todellisuudessa, vai ainoastaan osana peliä? Voisiko jopa olla niin, että koko peli rakentuu uskolle ja kokemukselle ajasta ja sen toisesta muodosta paikasta ja kun pelaaja oivaltaa olevansa henki, ajan tuolla puolen, koko peli romahtaa kasaan, sillä vain uskosi pitää sen koossa?

Pelin alku oli ajallisesti ajateltuna kaukana menneisyydessä jana-aikaa, mutta koska on vain Nyt, on tuo hetki koettavissa yhä uudelleen. Hetki erkaantumisen, hetki erillisyyden synnyn tai lankeemuksen, aivan kuten tahdot tuota epäluomusta kutsua.


Jotkut pelaajat henkistävät pelin ja luomisen. Heistä ilmiöiden luominen on upea asia, maailma täynnä kauneutta ja kauheutta, josta voi nauttia eikä muusta ole tietoa. Jos ei olisi muistoa ”taivaasta” eli eheydestä ja täydellisestä ykseydestä, voisi ollakin, että maailmaa voitaisiin pitää ihanana paratiisina, mutta siellä syvällä sisimmässäsi, kuten jokaisen näennäisen erillisen sielun tai mielen sisimmässä on muisto ykseydestä ja sen rinnalla maailmaksi kutsuttu luomus kalpenee varjoksi todellisuudesta ja sitä se onkin; varjokuvien leikkiä tietoisuuden valkokankaalla, ei muuta.”

Maailmalla on kuitenkin vetovoimaa, muutenhan emme kokisi olevamme enää ”täällä”. Mikä on maailman perusta? Oppaani mukaan maailman  perusta on pelko. Hän sanoo:” ”Maailma syntyi siis pakopaikaksi eli projektioksi, sillä sinä pelkäsit. Pelko oli ja on siis motiivi maailman luomiseen. Kaikki vanhat ja todelliset henkiset opetukset kuten Veda – kirjat opettavat, että maailma on illuusio, kangastus. Harvat kuitenkaan menevät niin pitkälle, että kertoisivat miksi koet maailmaa, jos se ei ole totta. Nykyajassa on muutamia opettajia ja teoksia, jotka siitä kertovat ja lisää on tulossa. Sillä, ei maailman ole aika herätä, vaan sinun on aika herätä maailmasta ja lopettaa pelisi.”

Kuten tiedämme nuorisoamme seuratessamme pelit ovat intensiivisiä ja koukuttavia, koska mieli haluaa kokea jännitystä, vaihteluita ja samaistua kaikkeen kokemaansa. Se haluaa uskoa, että kaikki tuo, mitä se kokee, on totta ja se haluaa, että pelin aiheuttamiin tunnetiloihin eli emootioihin samaistutaan täysin, eikä niiden tarpeellisuutta epäillä. Tämä on pelin henki.

Henki sen sijaan ei pelaa pelejä. Se ei juurikaan ole edes tietoinen niistä absoluuttina, mutta tietenkin se on tietoinen niistä Sinun todellisen Pyhän Itsesi kautta. Tätä kristillisyydessä kutsutaan Pyhän Hengen ohjaukseksi, ja se on jotakin aivan muuta kuin se omatunto, joka perustuu syyllisyyteen. Pyhän Hengen ääni ei koskaan tuomitse, se ohjaa rehellisesti ja kannustaa, mutta se ei myöskään tee kompromisseja kuten ego alati tekee ja niitä ehdottaa. Pyhä äänesi on aluksi heikko ja hiljainen, sillä todellakin; tyhjät astiat pitävät eniten ääntä, ja ego on todella tyhjääkin tyhjempi astia.

Mutta kun tahdot, niin opit kuulemaan sisäisen ystäväsi äänen ja se on ääni, joka ohjaa sinut myös lopulta läpi pelin, sillä korkeimmilla ”tasoilla” et egon nokkeluudella enää pärjää. Egomielen temput ja strategiat sopivat vain alemmille tasoille.

Koko tämä peli, seitsemän tasoa ja niillä kipuaminen, tapahtuu tietoisuutesi avaruudessa. Siellä on kaikki tämä ja samanaikaisesti siellä on sinä itse Henkenä, joka ei koskaan muutu, eikä ole koskaan osallistunut tähän peliin. Jumala sinussa ei reagoi pelin melskeisiin tapahtumiin. Elokuvakangas ei likaannu koskaan elokuvien verisistäkään vaiheista. Sinun tiedostamisesi kenttä on aina vapaa ja aina puhdas ja aina perillä. Ja sinä olet Se. Et ole edes lähtenyt koskaan pelireissullesi todellisuudessa, vaan näet unta mielessäsi siitä, että olisit lähtenyt.

Yleensä herääminen oivaltamaan tämä asia, on haastavaa kesken pelin, mutta joskus tätäkin tapahtuu. Näennäisen erillinen mieli havahtuu kysymään: Hetkinen… Onko tämä peli todellisuutta? Olenko minä pelaaja? Ja jos olen, niin miksi?

Mikä sitten vapauttaa lopulta pelon pelistä? Pelitatasolla seitsemän ”seisova” ihminen ei seiso enää maailmassa, vaan totuudessa. Ja totuus on kapea polku. Kuten eräs mestarimme sanoi; se on neulan silmän läpi kulkemista ja tässä vaiheessa, kun taso seitsemän alkaa olla jo kovin tuttu, niin esimerkiksi anteeksiantaminenkin menettää merkityksensä. Miten joku, joka ei voi tehdä mitään ”väärää”, koska hänen tahtonsa on täysin yhtä korkeimman kanssa, voisi kokea tarvetta antaa anteeksi?

Anteeksiantaminen on avain pelon pelin loppumiseen ja Itsesi löytämiseen sellaisena kuin todella olet, siellä kaiken ilmenevän taustalla, ajatusten väleissä, tyhjyyden täyteydessä.

Tässä neljännessä kirjassaan Adamon jatkaa myös uushenkisyyden pikavalaistumisen etsimisen  ruotimista omaan humoristiseen tyyliinsä tähän tapaan:

”Henkisyyden noutopöytien kattaus on todella monipuolinen. Alkupalaksi voit nauttia hivenen keijupölysoppaa tai syyllisyyden puudutus salaattia. Voit nauttia mitä tahdot, sillä vapaan tahdon laki ohjaa noutopöydässä kulkijaa. Hän saa napostella palan sieltä ja toisen täältä.

On tarjolla energiakimaraa, tantra – coctailia ja seitsemän hunnun luovaa tanssia. Itsetuntemus lisääntyy joka suupalalla?

Kulkiessasi näiden pitopöytien äärellä ja maistellessasi monenmoisia herkkuja saattaa sinulle käydä, aivan kuten yleensäkin käy buffetruokien keskellä; Kaikki alkaakin maistua ihan samalta? Ei mitään uutta auringon alla?

Olet oppinut ilmentämään tai manifestoimaan, ainakin vähän. Tosin heti kun voimalauseiden hokeminen unohtuu, palautuvat myös entisen kuviot takaisin mieleen ja vanhat tavat kenties kutsuvat? Oletko lukenut salaisuuksien kirjan ja oppinut keskustelemaan Jumalan kanssa? Onko kaikki tämä muuttanut arkeasi positiiviseen suuntaan? Kenties on, ja jos näin on, niin onnittelen sinua. Yleensä viikonlopun tehokurssi henkisyyteen saa aikaan heräämisen siemenen. Maanantaina olet vielä täynnä uskoa ja innostusta, mutta keskiviikkona olotila alkaa olla jo ”normaali”?

Harjoittaminen vaatii uskollisuutta. Uskollisuutta itseään kohtaan ja siis…myös työtä! Mieli on oppinut harhailemaan ”vapaasti” ja luomaan ongelmia. Voisiko se siis viikonloppu kurssin aikana oppia olemaan täysin uusi? Voiko henkisyyden pikaruoka tyydyttää kauan kestänyttä puutostilaa olemuksessasi, puutetta joka on Ykseyden ja rakkauden sekä Jumalan puutetta?

Ei se voi. Pikaruoka on sitäpaitsi jopa epäterveellistä. Se voi täyttää hetken, mutta se myös puuduttaa ja tuo huonon olon. Henkisyyden pikaruualla on sama vaikutus. Voit tuntea, että onpa se maittavaa ja täyttävää, mutta pian seuraa tila, jossa huomaat voivasi huonosti. Mitä ovat henkisyyden pikaruuat? Miten tietoisuuden ruuansulatus niitä kestää? Ja miten voisimme löytää kestävän onnen? Näistä teemoista lisää Adamonin opetuksissa.Kirjan lukeminen ei edellytä aiempien kirjojen lukemista, vaan alun esittelyn myötä pääset perille ei-dualistisesta tavasta hahmottaa todellisuutta ja tiedostamisen avaruutta, joka sinä itse olet.

Adamonin sanoin: ”Ei-tiedon tilasta nousee todellakin viisaus. On hyvä, ettei luule tietävänsä, vaan mieluumminkin tietää useinkin vain luulevansa. Aistit ovat osa olennon tietoisuutta kuten aika ja paikkakin ja aistien välittämään tietoon on hyvä suhtautua varauksella. Tärkein kysymys taitaakin olla; KUKA on se, joka aistii? Kuka sinä olet?”