PELOSTA RAKKAUTEEN – Adamonin kolmas kirja
On aika astua pelosta rakkauteen. Ajasta ikuiseen nykyhetkeen. Egosta sydämen ohjaukseen. On vain kaksi ääntä joita voit seurata. Toinen puhuu pelon äänellä, toinen on Pyhän Henkesi ääni, Rakkaus.
Jokaisessa tilanteessa, jonka koskaan tulet elämässäsi kohtaamaan voit valita joko pelon tai rakkauden mukaisesti.Jokainen elämäsi tilanne ja ihmissuhde on mahdollisuus antaa rakkauden valinnan täyttää sydämesi ilolla. Jokainen “oikein” tehty valinta lisää mahdollisuutta samanlaiseen jatkossa.
Maailman lainalaisuudet ovat egomielen keksintöä. Se mikä on “järkevää” egon mielestä perustuu vanhoille kokemuksille, eli menneisyydelle. Egon ääni on menneisyyden kuiskaus tässä hetkessä.Mieli ei osaa rakastaa, mutta Sydän ei osaamuuta kuin rakastaa. Egon loppu on siis Rakkauden alku.
Sydän valitsee aina tuoreesti.Se elää hetkessä ja Sinä Itse olet hetken lapsi.
Adamon sanoo: ”Hän joka ei ole uskaltanut kohdata pimeyttä ja pelkoa itsessään ei tule koskaan rakastamaan kuten Jumala rakastaa. Pimeys on nähtävä ja ei tule jäädä vain tähän. On uskallettava myös pimeyden tuolle puolen, valoon. On uskallettava nähdä oma valonsa. Oma rohkeutensa, rakkautensa. On uskallettava myöntää, ettei tarina uhrista olekaan asioiden todellinen tila. On hyväksyttävä, että juuri Sinä näet omaa untasi, ei kukaan muu sitä näe sinun silmiesi lävitse. Ja tämä tuo suuren mahtavan vapauden!”
Kuka sitten on Adamon? Adamon koodinimenä tarkoittaa Kristustietoista ihmistä, Adam Kadmonia eli Ykseyttä, joka me jokainen näennäisen erillinen sielu olemme.
Lähde Sinäkin Marjutin ja Adamonin ohjaamana löytöretkelle omaan Pyhään Sydämeesi.
Tässä kirjassa Adamon jatkaa taatulla ei-dualistisella linjallaan. Kirjassa on esimerkkejä myös Satujen ja tarinoiden muodossa.
Kirjan kannen teki upea taiteilija Anne Pummila Adamonin toimiessa ”kansikuvapoikana” 🙂 Kannessa on paljon symboliikkaa, mm. elämänpuu, joka kasvaa Adamonin päästä on osa Adam Kadmonia. Hyvän – ja pahan tiedon puusta Elämänpuuksi vie tiemme.
Annen taiteeseen voit tutustua sivulla: http://www.sainga.fi/
ADAMONIN KOLMAS KIRJA TULI PAINOSTA SIIS SYYSKUUN ALUSSA 2014
Voit tilata kirjan minulta. MYÖS JÄLLEENMYYJILLE MINULTA EDULLISIMPAAN HINTAAN!
Kirjan ovh on 21 e, MUTTA MINULTA NYT ERÄ HINTAAN 15 E + postikulut 2e.
Kirjoja on myynnissä totta kai myös tapahtumissa.
Ihania lukuhetkiä ja askelia Pelosta Rakkauteen Sinulle ystäväni.
tilaukset:
12 kysymystä rakkaudesta (Haastattelu Sielunpeilissä 1/2015) Haastattelijana Marjo-Kaisu Niinikoski
1 Rakkaus on kenties maailman tavoitelluin asia. Miksi näin?
Ihminen luonnostaan etsii onnea ja haluaa välttää kärsimystä. Korkein ihmisen tuntema onnen muoto taitaa olla juurikin Rakkaus. Ihmisten välinen rakkaus on käsittääkseni kuitekin vain kuvajainen siitä todellisesta rakkaudesta, jota voimme kokea Korkeamman Itsemme eli Pyhän Henkemme tai meissä oleva Jumalan taholta. Jokainen ihminen tietää kuitenkin vaistomaisesti sisimmässään, että Jumala on Rakkaus ja alkulähde josta jokainen näennäisen erillinen sielu on saanut alkunsa, eli Henkemme Koti,siksi kai rakkautta niin tavoitellaan maailmassamme,kukin erilaisin tavoin. Rakkauden tavoitteluksi katson myös sen vääristymät, kuten alkoholi- tai huumeriippuvuuden, tarpeen shoppailla tai etsiä onnea merkkituotteista tai muuten materiasta. Kaiken tuon takana on tuo syvä kaipuumme kokea olevamme rakastettuja, rakastavia ja Itse tuo Rakkaus,olemisen tilana.
2. Rakkaus on myöskin kenties maailman väärin ymmärretyin asia. Miksi?
3. Mitä rakastuminen on?
4. Miten ehdollinen rakkaus ilmenee ihmiselämässä?
5. Rakkaus maailman tasolla on usein egon vaihtokauppaa ja rakkauden irvikuvaa. Mitä se tarkoittaa?
6. Mitä on Jumalan Rakkaus tai Pyyteetön Rakkaus ja miten se ilmenee?
7. Voiko ihminen ilmentää ihmissuhteissa ja elämässään Jumalan Rakkautta?
8. Mitä valinta pelon ja Rakkauden välillä on henkisenä prosessina?
9. Mitä anteeksianto tarkoittaa polulla, jossa tapahtuu paluu Rakkauteen?
12. Mitä tarkoittaa lopulta matka pelosta Rakkauteen?
2. Rakkaus on myöskin kenties maailman väärin ymmärretyin asia. Miksi?
Ehkä rakkaus on maailmassa väärinymmärretty juuri inhimillisyytemme takia. Erilaisissa kehitysvaiheissa olevat ihmiset samaistavat onnen eli rakkauden erilaisiin asioihin eli niin sanotusta ulkoisesta maailmasta löytyviin asioihin, sen sijaan, että kääntäisimme katseen sisällepäin sydämeemme, jossa rakkaus asuu. Pidämme seksuaalisuutta rakkautena tai vaikkapa mustasukkaisuutta parisuhteessa rakkauden ilmauksena koska emme ole vielä tulleet tuntemaan todellista rakkautta.Kun etenemme ja saamme kokemuksia rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, opimme sen syvimmät lait: Rakkaus on täysin pyyteetön eikä etsi omaansa. Ja täydellisin rakkaus on täydellistä anteeksiantoa, niin itselle kuin ”muille”,
3. Mitä rakastuminen on?
Oman ja monen muunkin ystävän kokemuksen mukaan rakastuessamme rakastumme monesti mielikuvaan ihanteellisesta ihmisestä, jonka toivomme paikkaavan minuudessamme olevat kolot ja kiilottavan pintamme. Alussa näemme toisen ihmisen täydellisnä MIELEN tasolla. Tosiasiassahan jokainen ON täydellinen hengessään, mutta niin kauan kuin egomme ohjaa tietämme, emme välttämättä näe hengen näkökyvyllä vaan rakastuminen monesti katoaa jonkin ajan kuluttua. Sen jälkeen on mahdollisuus todellisen rakkauden astua sen tilalle. Monesti näin käykin, ellei egomme tartu ohjaksiin ja lähde tavoittelemaan jotakin virvatulta, kuten se niin usein tekee monellakin elämän osa-alueella. Tässäkin pätee kentis sama lainalaisuus kuin muussakin henkisyydessämme. Jos tahdomme vain kuoria rusinat pullan päältä maistamatta itse pullaa, ei todellista kehitystä tai todellista rakkautta ole mahdollista kokea. Mielestäni rakastumisen aika on kaunis ja tarpeellinen osa ihmissuhdetta, mutta vain alku. Kun etenemme tiellämme voimme kokea myös jatkuvampaa rakastumisen tilaa, omaan todelliseen Itseemme, Jumalaan ja niihin lähimmäisiimme joiden silmissä tuon saman valon näemme.
4. Miten ehdollinen rakkaus ilmenee ihmiselämässä?
Kuten Adamonkin viime kirjassaan Pelosta Rakkauteeen kirjoittaa: Rakkaus on monesti egojen vaihtokauppaa: Kun rakastat minua, niin minäkin rakastan sinua. Monesti voimme luulla olevamme hyvinkin pyyteettömiä rakkaudessamme, mutta kun katsomme itseämme rehellisesti huomaamme, että ainakin salassa jopa itseltämmekin on pyyteitä, joita emme kenties halua myöntää. Pyyteetön rakkaus on kuin aurinko, se paistaa niin ”hyville” kuin ”pahoille” samanarvoisesti eikä jätä yhtäkään olentoa valonsa ulkopuolelle. Luulen, että täysin pyyteetöntä rakkautta voimme säteillä vasta kun olemme valaistuneet eli Jumaloivaltaneet, emmekä enää kulje edes salassa lainkaan egomme talustusnuorassa.
5. Rakkaus maailman tasolla on usein egon vaihtokauppaa ja rakkauden irvikuvaa. Mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa juuri tuota egon tarvetta laskea, että kun antaa tietyllä tavalla tai tietyn määrän, niin täytyy myös saada vastaanottaa tai vähintäänkin saada kiitosta antamastaan. Jos luulemme olevamme pyyteettömiä, mutta silti regoimme jos vaikkapa joku ystävämme ei käyttäydykään toivomallamme tavalla vaikkapa annettuamme hänelle lahjan tai autettuamme häntä, niin voi kääntää katseen itseensä päin ja kysyä oliko tuo antaminen tai lahja todella pyytteettömästä rakkaudesta noussut, vai jotakin muuta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että meidän olisi kerta toisensa jälkeen vaikkapa autettava samaa ystävää, joka aina hankkiutuu ongelmiin ja toivoo muiden ratkaisevan ne. Rakkautta voi olla ja on sekin, että laittaa rajat, mutta tässä on hyvä olla hyvin valpas, jotta rajojen asettaja on todella korkein näkemyksemme, eikä egomme. Rakkauden irvikuvaa on vaikkapa se, että vaadimme, että rakastamme ihmisen on oltava tietynlainen, pukeuduttava tietynlaisiin vaatteisiin tai oltava muuten ”normaali” egon määrittelemällä tavalla.Käsittääkseni se ei ole todellista rakkautta, vaan jotakin ihan muuta.
6. Mitä on Jumalan Rakkaus tai Pyyteetön Rakkaus ja miten se ilmenee?
Koen itsessäni hyvin konkreettisesti tuon voiman, jota jokainen kutsuu ja saa kutsua omalla tavallaan Jumalaksi, Korkeammaksi Itseksi tai vaikkapa Pyhäksi Hengeksi. Koen sen Rakkautena, joka loistaa ja lämmittää sisältäpäin. Olen muutamia kertoja päässyt kokemaan Jumalan Rakkauden lastaan kohtaan, ja se on täysin kaikkien sanojen tuollapuolen. Sitä ei voi kuvata sanallisesti, sillä se ei ole käsite, kaukana siitä. Mieli ei voi ymmärtää Jumalaa, mutta todellinen Itsemme voi kokea sen/hänet. Ehkä lähinpänä kuvauksena Jumalan rakkaudesta Ihmistään kohtaan on äidin rakkaus lastaan kohtaan. Mutta luulen, ettei sekään ole kylliksi. Tuo pyyteetön rakkaus ilmenee sisältäpäin tulevana tukena, apuna ja ohjauksena kaikissa asioissa, pienimmissäkin. Jos vain tahdomme luopua omasta pienestä tahdostamme ja sanoa korkeimman rukouksen: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, niin tapahtuu se ihme, että me olemme Se. Jumala ja Rakkaus.Luulen että Jeesus tarkoitti juuri tätä tilaa sanoessaan: ”isä ja minä olemme yhtä.”
7. Voiko ihminen ilmentää ihmissuhteissa ja elämässään Jumalan Rakkautta?
Kyllä. Kukin ilmentää sitä joka hetki omalla tavallaan sillä ilman Jumalan rakkautta ei olisi sitä pienempääkään pyyteellistä rakkautta. Mutta mitä voimallisemmin olemme tietoisia egon vaikutuksesta ja osaamme olla samaistumatta tähän veitikkaan, sitä enemmän voimme ilmentää elämässämme Jumalan Rakkautta. Ihmeiden Oppikurssi kuten Adamonkin opettavat siihen samalla tavalla. Voit antaa itsellesi anteeksi ja vapautua harhasta näkemällä lähimmäisesi eli jokaisen ”toisen” Pyhän Henkesi silmin eli Kristuksena. Ja kuten varmasti moni lukija tietääkin; vaikeimmat ihmissuhteemme opettavat meitä eniten.
8. Mitä valinta pelon ja Rakkauden välillä on henkisenä prosessina?
Kyse on todellakin valitsijasta mielessämme . Koen, että ihmisellä on joka hetki mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta ja Vain kahdesta. Siten tämä taitaa olla aika ehdotonta. Valitsemme joko Pyhän Hengen tai egon katsantokannan ja on hyvä tai edetäkseen varmasti pakkokin tiedostaa, että sisällämme on se joka valitsee. Tämä valitsija on avainasemassa joka hetki elämän teatterin tarjotessa esityksiään. Vaikka et voi välttämättä vaikuttaa siihen mitä sinun maailmassasi tapahtuu, voit AINA valita kuinka suhtaudut siihen, kuinka sen näet eli mitä annat tuon asian sinulle kertoa. Onko vaikkapa lähimmäisesi kettuilu sinulle rakkauden pyytö vai jotakin muuta.
9. Mitä anteeksianto tarkoittaa polulla, jossa tapahtuu paluu Rakkauteen?
Anteeksianto on avain onneen.Se on lippu kotiinpaluun junaan, kuten Adamonkin korostaa kirjoissaan. Kun lähdemme palaamaan hengen kotiin olemme jatkuvassa anteeksiantamisen prosessissa kunnes toteamme, että itse anteeksiaantaminenkin on osa unta tai harhaa, eikä sille ole tarvetta. Siinä vaiheessa olemme jo lähellä kotiporttia, lähes sen kahvassa kiinni. Korostan kuitenkin erästä asiaa, johon olen nähnyt ja kuullut paljon liittyvän väärinkäsityksiä. Anteeksiantaminen ei tarkoita, että jos joku jatkuvasti kohtelee sinua vaikkapa huonosti, että sinun olisi vain jäätävä tilanteeseen ja yritettävä antaa anteeksi. Sinun on toimittava rakastavasti Itseäsi kohtaan. Ja tehtävä toimenpiteet joita tuo ihmissuhde vaikkapa edellyttää, olipa se ero tai jotakin muuta. MUTTA voit tehdä sen sallivassa hengessä, eikä reagtionomaisesti. Eli anteeksianto tapahtuu aina mielessä. Maailmassa voi sen seurauksena tapahtua jotakin, mutta ensisijainen anteeksianto on mielen tasolla. Kuten Antte Carlströmkin hyvin toteaa kirjassaan: Jos koira pissii jaloillesi et ajattele vain, että se on ihan okei vaan toimit; työnnät koiran pois. Et kuitekaan ole tuohtunut. Asiat vain tapahtuvat ja virtaavat, emmekä jää niihin kiinni.
10. Mitä tarkoittaa erityisen rakkaussuhteen muuttuminen pyhäksi rakkaussuhteeksi?
Monesti olemme menneet rakkaussuhteeseen ihastumisen ja mielen konseptien kautta, tiedostimmepa sitä taikka emme. Kun ihminen lähtee anteeksintamisen tielle, vaikkapa IOK.n tai jonkin muun henkisen polun kautta, hän alkaa huomata asioita itsessään, varsinkin ehdollistumia ja asenteita sekä uskomuksia, joihin ennen uskoi kyseenalaistamatta. Alamme huomata ettemme voi rakastaa ketään toista, ellemme rakasta itseämme ensin, täysin sellaisena kuin NYT olemme, ei sellaisena kuin mielemme haluaisi meidän joskus olevan… Näin alamme myös tiedostaa vastuumme ihmissuhteissamme ja sen, että olemme itse oman onnemme seppiä. Emme voi odottaa kenenkän toisen tekevän meitä onnelliseksi. Mielestäni tai sydämestäni ilmastuna, tärkein asia Pyhän ihmissuhteeen syntymiselle on juuri tuo oivallus siitä, että me itse vastaamme tunteistamme ja itse näemme omaa untamme, ja olemme myös roolittaneet unemme eri henkilöhahmot tiettyjä tarkoituksia varten. Kun tämän näkee selvästi, se muuttuu itsestään. Oivaltaa, että vastaa itse tunteistaan, eikä voi kaataa mitään toisen ihmisen tai kumppanin niskaan. Ja riittää todellakin, että suhteessa vain toinen oivaltaa tämän. Kuten Tollekin kirjoissaan sanoo: Kuinka monta ihmistä tarvitaan tekemään sinun suhteestasi henkinen harjoitus? NIin, yksi riittää 🙂
11. Mikä on Rakkauden ja henkisen heräämisen tai valaistumisen yhteys?
Minun näkemykseni mukaan ne ovat Yksi. Herääminen on herääminen todelliseen Itseensä,sisäiseen johdatukseen, joka on Rakkaus tai Jumala. Jokainen saa kutsua sitä omalla tavallaan. Kuitenkin valaistuminen käsitteenä on melko sekavakin asia. Eri ihmiset käsittävät sen omalla tavallaan. Minun käsitykseni on se, että Jumalaan paluun reitillä on monia pysäkkejä, joita voi kutsua vaikkapa itseoivallukseksi, shamadhiksi, pyhäksi hetkeksi tai Jumaloivallukseksi. Koen, että jokasella pysäkillä riisutaan jotakin ylimääräistä pois päältämme. Eli käsitteiden ja uskomusten eli harhojen kerroksia. Ajatellaanpa vaikkapa Jumalaa rakkauden kohteena. Tarvitset siihen minän, joka rakastaa Jumalaa, eli kohdetta. Kuitenkaan tämä ei liene päätepysäkki. Edetessämme kaksinaisuus Minun ja Jumalankin väliltä katoaa ja vain Yksi on. Kumpi jää?
12. Mitä tarkoittaa lopulta matka pelosta Rakkauteen?
Jossain määrin se tarkoittaa jokaisen ihmisen matkaa takaisin omaan henkeemme eli Ykseyteen Jumalan kanssa. Pelko ohjaa kulkuamme niin kauan kuin uskomme yksilölliseen minuuteeemme. Pelkäämme kouristuksenkinomaisesti kärsimystä ja tavoittelemme onnea, huomaamatta, että monesti juuri tämä mekanismi pitää onnen poissa. Mitä jos kääntysimme ja kohtaisimme sen kaiken? Toisimme kaiken polulle, kuten minulle myös rakkaat Tiibetin Buddhalaiset opetukset opettavat. Jos tunnemme kärsimystä, niin otamme sen syliimme. Jos pelko nostaa päätään, emme käänny pois, vaan koemme sen sellaisenaan. Tässä piilee suuri voima. Kaiken kokeminen sellaisenaan antamamtta mielen puuttua kokemukseen on todella voimallinen henkinen harjoitus. Koko elämämme on siis yhtä henkistä harjoitusta. Ja tunteet ovat suuri voimavara, jos osaamme hyödyntää niitä. Kun oivallamme itsemme osana Ykseyttä, mutta ei osana joka on joskus irtaantunut ykseydestä ja palaa takaisin, vaan osana joka ei TODELLA koskaan ole edes eronnut kokonaisuudesta, niin olemme palanneet rakkauteen ja todellisuuteen. Hengen ei tarvitse ylösnousta, sillä se ei koskaan laskeutunut alas. Kuitenkin me koemme olevamme olentoja maailmassamme. Se osamme kaipaa ylösnousemusta ja se osamme matkaa pelon kokemusten kautta Rakkauteen, eli Jumalan syliin. Jokainen palaa lopulta ja huomaamme, että pelkokin oli vain valepukuista rakkautta. <3
PELOSTA RAKKAUTEEN – KIRJAAN perustuva ryhmä kokoontui seitsemän kertaa vuonna 2015 ja koki voimallisia hetkiä yhdessä. PR-teemainen päiväkurssi on mahdollista pitää milloin tahansa. Anteeksianto on todella avaimemme Onneen ilman syytä.
Tässä Pelosta rakkauteen – ryhmäläisten mahtavia palautteita HAVAHTUMISEN TIELLÄ 🙂 Ryhmä kokoontui vuonna 2015
Hei Marjut,
kiitos vielä ihanasta eilisillasta. 🙂 viimeinen meditaatio oli todella voimallinen. Tein harjoituksen illalla ja nukahdin valoon ilman kehoni rajoja. Yöllä näin itseni ja sydämen alue loisti kirkasta valoa ja rakkautta. Näky oli hyvin kaunis, mutta fyysinen tunne sydämessä oli niin voimakas, että heräsin. Harmitti 🙂
Aamun meditaatiossa valokeho (se lähteen ja fyysisen kehon rajojen välissä oleva) tulee nyt aika vaivattomasti. Ja täyttää minut kokonaan. Ja myös ihan arjessakin välillä. Ja yhteys Jumalalliseen Alkulähteeseen on voimistunut. Hänen läsnäolonsa ja se että Hän kuulee minua, saa kyyneleet virtaamaan. Paksukalloisena epäilevänä tuomaana varmistelen aina…
Niin monenlaista tapahtuu kokoontumisen välillä, että pitää aina miettiä, mitä sitä jakaisi. Joka tapauksessa todistan ja koen näitä ihania ihmeitä ja jatkan harjoituksia.
Palataan siis 🙂
S
—–
Hei Marjut,
eritoten viime kurssikerran jälkeen olen ollut jotenkin niin tässä hetkessä. Huomaan, etten muista esim edellisen päivän juttuja (lapset muistuttelevat) tai en ollenkaan ole huomisessa tai tulevissa tapahtumissa. kaikki mitä tarvitsen pomsahtaa tietooni juuri oikealla hetkellä. Tätä olen havainnut kyllä koko tämän kursin ajan, mutta erityisesti viime kerran jälkeen tämä on vahvistunut huomattavasti.
T
—-
”Voi että tuo Adamon on hauska ja ravisteleva kaveri! Tuo suoruus ja havahduttaminen on aivan riemastuttavaa! Adamonin aika on yhtä tärkeä kirja mulle kuin Maailmankaikkeus katoaa, joka johdatti Ihmeiden oppikurssiin aikoinaan ja oli ensimmäinen tietolähde, joka kertoi, että maailma on silmänkääntötemppu ja uni. Luin sen viisi kertaa. Tämä kirja on tiivis paketti Totuudesta. Riemastuttava! Kiitos!”